Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Tähtijutut Ajanviete Näköislehti Satakunta Urheilu Porilaine Kulttuuri

Sveitsiläinen rauhanvälittäjä kertoo hyviä uutisia Suomen kehitysyhteistyön kumppanista Mosambikista: "Meillä on perusteita olla luottavaisia, että rauhansopimus pitää"

Kun sveitsiläinen diplomaatti Mirko Manzoni tuli suurlähettilääksi eteläisen Afrikan Mosambikiin vuonna 2014, maan sisällissota oli unohdettu konflikti. Oikein kenelläkään ei ollut kunnianhimoa ryhtyä ratkaisemaan kriisiä, jonka juuret juonsivat vuosikymmenten taakse. Kokeneemmat kollegat varoittelivat Manzonia toivomasta liikoja: ”Tämä ei sitten ole mikään Mali. Älä kuvittele voivasi saada täällä aikaan samanlaista menestystä." Länsi-Afrikan Malissa asiat etenivät siihen aikaan vauhdikkaasti. Kattava sopimus rauhasta ja sovinnosta allekirjoitettiin vuonna 2015. Sen sijaan portugalinkielisessä Etelä-Afrikan köyhässä itänaapurissa, Mosambikissa, asetelma näytti paikalleen hyytyneeltä. Epävakauden takia ulkomaisten investointien määrä laski. Mosambik näytti jumiutuneelta kymmenen köyhimmän valtion joukkoon maapallolla. Johdossa oli entinen sosialistipuolue Frelimo (Mosambikin vapautusrintama), joka pyrki pitämään vallan käsissään yksipuoluevaltion tapaan. Oppositiopuolue Renamo (Mosambikin kansallinen vastarinta) turvautui väkivaltaan ja aseisiin muuttuen sissiorganisaatioksi, jolla oli iso jäsenkunta ”puskassa” taistelijoina. Vaaleissa Frelimo voitti kerran toisensa jälkeen, ja Renamon roolina oli valittaa vaalivilpistä. Kolme rauhansopimusta ja kaksi tulitaukoa Optimismi Mosambikissa on hidasta ja runollista, kuten on grillatuilla kalaruoillaan ylpeilevän maan afrikkalais-portugalilaisen merellinen kulttuuri. Näitä ihmisiä on mahdotonta ulkopuolisen kiirehtiä. Ehkä juuri se oli rauhanvälittäjien suurin oivallus maassa. Mosambikissa on solmittu kolme rauhansopimusta ja tehty kaksi tulitaukoa. Viime syksyn uusin rauhansopimus on läpikotaisin tuttu Manzonille, joka loppuvuodesta aloitti YK:n pääsihteerin António Guterresin erityisedustajana Mosambikissa. Sitä ennen Manzoni oli toiminut viisi vuotta Sveitsin suurlähettiläänä maassa. Rauhanvälittäjä Neha Sanghrajka oli työskennellyt aiemmin ex-pääsihteeri Kofi Annanin kanssa vuoden 2008 kriiseissä muun muassa kotimaassaan Keniassa. Kumpikin on käyttänyt viimeiset viisi vuotta Mosambikin osapuolten valmentamiseen ja auttamiseen kohti rauhaa. Kaksikko vieraili tällä viikolla Helsingissä. Historiallisen edistyksen kynnyksellä oleva Mosambik on Suomen pitkäaikaisia kehitysyhteistyön kumppanimaita Itä-Afrikassa. Suomi myös antaa varoja Mosambikin rauhanrahastoon, jolla tuetaan muun muassa taistelijoiden paluuta siviilielämään. Rohkeus sopia avaa tien vaurauteen Manzonilla ja Sanghrajkalla on hyviä uutisia. He uskovat aidosti, että Mosambikin presidentin Filipe Nyusin ja Renamon johtajan Ossufo Momaden rohkeus sopimiseen vie kohti parempaa. Rauhansopimus on välittäjien mukaan mosambikilaisten oma etu. Nämä myös neuvottelivat sen itse: ulkopuoliset olivat vain tukena ja tekivät ehdotuksia. Manzoni korostaa, että jos alkaa esiintyä opettajana tai kuvitella olevansa ylempänä kuin toinen, peli on menetetty. Sanghrajka kertoo, että joskus välittäjät katosivat paikalta kuukausiksi antaakseen osapuolille aikaa. Mosambikilaisia olisi ollut väärin ja vahingollista painostaa. – Ennen olimme luottavaisia vastoin kaikkia odotuksia. Nyt meillä on perusteita olla luottavaisia, Sanghrajka sanoo. – Suuri osa sovitusta oli toteutettu jo ennen varsinaista rauhansopimusta. Kenelläkään ei ole paljon voitettavaa rauhan horjuttamisessa, Manzoni korostaa. – Olemme täysin vakuuttuneita, ettei enää tule aseellisia taisteluita. Siihen tarvittaisiin jokin syy, eikä sellaista ole tiedossa. "Taisteluihin ei mitään motivaatiota" Renamon pitkäaikainen, toukokuussa 2017 menehtynyt johtaja Afonso Dhlakama näki aseellisen taistelun keinona vahvistaa opposition poliittista roolia, ja tilanne kuumeni taas kerran taisteluiksi 2012–2013. Renamo oli julistanut pyrkivänsä ottamaan vallan aseilla ja se hylkäsi aiemman vuoden 1992 rauhansopimuksen. Hallituspuolue Frelimon erikoisjoukot tekivät rynnäkön Renamon kannattajien leiriin. Kärjistynyttä tilannetta eivät laukaisseet edes parlamenttivaalit, joiden tulokseen Renamo halusi korjausta uhkailemalla. Manzoni ja Sanghrajka ylistävät nykyjohtajien rohkeutta. Presidentti Nyusi ei ensin halunnut kuullakaan ajatusta, että hänen olisi vedettävä joukkonsa pois vihollisryhmää vahtimasta. Renamon nykyinen johtaja Momade uskalsi tarttua rauhanomaisen elämän hänen tukijoilleen tarjoamiin etuihin. Väsyneet sotilaat haluavat puskista koteihinsa. Renamo sai rauhanneuvotteluissa monenlaisia myönnytyksiä, kuten edustajiaan korkeisiin tehtäviin – aina armeijan tiedustelupäällikön pestiä myöten. – Oikeastaan me emme tehneet muuta kuin annoimme tukea, rakensimme luottamusta ja varmuutta. Tähdet olivat oikeassa asennossa, sillä nykyinen presidentti ei ole profiililtaan sotaan ja aseisiin turvautuva johtaja. Molemmilta puolilta löytyi vastuuntuntoa, Sanghrajka sanoo. Manzonin mukaan mosambikilaisilla on paljon voitettavaa rauhan ylläpitämisessä. Maan luonnonvarat voidaan ottaa käyttöön ja nostaa slummien ja maaseudun isoja kansanosia köyhyydestä. Voidaan parantaa koulutusta, hygieniaa ja maan perinteistä pääelinkeinoa, usein naisten vastuulle jäänyttä maataloutta. – Asetelma oli hyvin selkeä. Vallanjaon osalta kysymys oli ottamisesta tai jättämisestä. Kaikki tietävät tarvitsevansa vakautta, sillä ilman sitä ei ole vaurautta. Se auttaa kehittämään hyvän motivaation, Manzoni kertoo. Juomavesi kuntoon, luonnonvarat käyttöön Mosambikilla on runsaasti luonnonvaroja. Maakaasun suuren mittakaavan tuotannon arvioidaan alkavan 2023–2024. Suuret energiayhtiöt Exxon ja Total ovat asettuneet maan pohjoisosiin kauas pääkaupungista Maputosta. Samoilla seuduilla on myös terrorismiongelma, joka ei kuitenkaan liity sisällissodan perintöön. Väkivaltaiset iskut saavat sytykettä köyhyydestä ja osattomuudesta, mutta niiden taustalla on myös uskonnollista radikalismia ja järjestäytynyttä rikollisuutta. Viimeisen puolen vuoden aikana Islamilainen valtio -terrorijärjestö (Isis) on alkanut ottaa tekoja nimiinsä. Talouskasvu on suuri mahdollisuus Mosambikille. Ennusteet lupaavat parhaimmillaan kaksinumeroisia kasvulukuja 2020-luvun puolivälistä lähtien. Maahan ajoissa kiinnittyvät ulkomaiset yritykset ovat etulyöntiasemassa. Manzoni sanoo, että mosambikilaisille todellinen menestystarina olisi lähivuosina kuitenkin sosiaalinen kehitys – ei niinkään ulkomaisten sijoittajien vaurastuttaminen. – Menestystä on se, jos Mosambik ei enää ole yksi maailman köyhimmistä valtioista. Jos kaikille saadaan puhdasta juomavettä ja nuorisolle työpaikkoja. – Olen vakuuttunut, että Mosambik onnistuu tässä nykyisen presidenttinsä johdolla. Rauhan päälle on rakennettavissa toimiva ja oikeudenmukainen yhteiskunta, jossa yhä useampi saa paremman elintason. "Ennen olimme luottavaisia vastoin kaikkia odotuksia. Nyt meillä on perusteita olla luottavaisia." Neha Sanghrajka Kenialainen rauhanneuvottelija Entinen Portugalin siirtomaa Afrikassa kaakkoisrannalla. Maailman kymmenen köyhimmän valtion joukossa 2019. Maalla on runsaat energia- ja mineraalivarat, joita ei ole toistaiseksi hyödynnetty kunnolla. Rannikolta tehtyjen maakaasulöydösten odotetaan vaurastuttavan Mosambikia nopeasti, jos olot säilyvät rauhallisina. Talous kasvaa hitaasti, mutta kasvun on ennustettu kiihtyvän jyrkästi suotuisan kehityksen jatkuessa. Hallitsevan Frelimo-puolueen johtaja Filipe Nyusi, 60, voitti lokakuun presidentinvaalit 73 prosentillaan. Nyusi on ollut vallassa vuodesta 2015. Samaan aikaan pidetyissä parlamenttivaaleissa Frelimo sai yli kaksi kolmasosaa paikoista (184). Muut kaksi puoluetta, Renamo ja MDM, saivat yhteensä 66 paikkaa. Renamo kyseenalaisti totutusti vaalituloksen. Vaalit olivat testi elokuun 2019 rauhansopimukselle, joka lopetti vihollisuudet kahden pääpuolen, Frelimon ja Renamon välillä. Frelimo ja Renamo kävivät sisällissodan, jossa kuoli miljoona ihmistä ennen kuin vuoden 1992 rauhansopimus tyynnytti pahimman väkivallan.