Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Suolaliemessä liotettu lemmikkipässi Tupsun pää ja muuta koti-extremeä – Tämä omituinen aika saattaa ihmisen omituiseksi

Tautinen aika muuttaa merkillisesti ihmisten käyttäytymistä ja herättää samalla kysymyksiä, jotka eivät muuten ikinä nousisi edes mieleen. Kuten esimerkiksi: Joulupukki. Allekirjoittanut on saanut henkilökohtaisen suuren kunnian toimia jo toistakymmentä vuotta joulupukin autonkuljettajana. Tulevana jouluna pukin vierailut perheissä ovat toistaiseksi arvoitus. Päästetäänkö kyläluutana eri huusholleissa vierailevaa Korvatunturin koronalinkoa edes sisään epidemia-aikana? Pitääkö pukki kasvomaskia parran alla vai päällä? Vetääkö pukki lahjojen jakoa varten vinyylit käsiinsä? Ehkäpä turvallisin vierailu järjestyy siten, että pukki seisoo kulkusiaan myöten ulkona hangessa ja tyytyy vain viittoilemaan olohuoneen ikkunan takaa. Oudot maneerit. Koronan aiheuttamat oudot käyttäytymistavat ovat muuntuneet uudeksi normaaliksi. Sen huomaa itsestään, kun pankkiautomaatilla ryhtyy näpyttelemään numeronäppäimiä avaimenkärjellä sormenpään sijasta. Ele on vaistomainen, maksupäätettä tai automaattia lähestyessä käsi hapuilee jo avaimia taskusta. Toinen maneeri on ovien aukaisu käsi hihansuuhun verhoiltuna. Vaikka tauti kammettaisiin tulevaisuudessa painimattoon, jäänee tuo aukaisutapa maneeriksi päälle vielä vuosien ajaksi. Hissikammo. Ajatus mennä tuntemattoman ihmisen kanssa samaan hissiin on kammotus, jota ei voisi kuvitellakaan tekevänsä. Mitä jos se aivastaa? Sinänsä umpimielisille satakuntalaisille hissikohtaamiset ovat luontaisesti vastenmielisiä selänkääntämisineen ja katseenvälttelyineen. Tomaattikurottelu. Hedelmä- ja vihannestiskillä etualalla olevat, päällimmäisenä olevat tomaatit ovat viruskammoisen painajainen. Juuri sen takia tomaatteja pitää kurotella mahdollisimman kaukaisesta osasta tarjolla olevaa pinoa. Koti-extreme. Kun korona-aikana ei pääse purkamaan energioitaan julkisissa tapahtumissa riekkumisella niin korvikkeeksi on otettu extreme-käyttäytyminen kotioloissa. Esimerkiksi voin ottaa kahden miehen kokoonpanoksi supistuneen kokkikerhomme. Kolmisen viikkoa sitten kokkikerhossa pyöritettiin Arvid Saarisen kanssa nahkiaisia ruotsalaisessa salmiakkijauhossa. Niitä sitten maiskutellen ylistettiin. Kuluvana viikonloppuna ohjelmassa on Tupsu-nimisen edesmenneen lemmikkipässin pää, jota on tämän viikon ajan liotettu suolaliemessä kieltämättä melko riettaan näköisenä. Tarkoitus on tehdä norjalaista Smalahove-perinneherkkua, jossa päätä keitetään ja sitten paahdetaan (oikeastaan pitäisi savustaa). Pään syöminen aloitetaan korvasta, koska siinä on paljon rasvaa ja se kannattaa syödä lämpimimpänä. Seuraavaksi syötävä silmä pitäisi ohjeen mukaan kastaa akvaviittiin ennen syömistä. Vainoharhaisuus. Kun kaupan kassa sanoo sen automatisoidun "ja hyvää päivänjatkoa" sitä tulee kääntäneeksi kasvonsa pois, ja jääneeksi miettimään, että piruako se nyt höpisee tuollaisia ja antaa viruspartikkelien lentää suustaan. Olisi mieluummin hiljaa. Kirjoittaja on Satakunnan Kansan toimittaja. Seuraavaksi syötävä silmä pitäisi ohjeen mukaan kastaa akvaviittiin ennen syömistä.