Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Porilaisella Janne Hopeakankaalla on harvinainen ja suhteellisen salainen sivutyö: ”Ennen urheilijat saattoivat vältellä dopingtestaajaa kuin autoilija pysäköinnintarkastajaa”

Porilainen Janne Hopeakangas on siviiliammatiltaan LVI-asentaja, joskin vasta vuoden ajalta. Hän oli vuosikymmeniä hyvinvointi- ja liikunta-alalla. Sivutoimisesti Hopeakangas on kuitenkin tehtävässä, jossa kollegoja ei ole Suomessa kosolti ja jonka työ on suhteellisen salaista. Dopingtestaajien toimintaa koordinoi Suomen urheilun eettinen keskus SUEK ry. – Siihen pyritään aina, että testit tehdään ennakkoon ilmoittamatta. Testit tehdään kilpailupaikoilla tai kilpailujen ulkopuolella, kuten urheilijan kotona tai harjoituspaikalla. Teemme sekä virtsa- että veritestauksia. Kilpailuissa on varattu erikseen testaushuone, jonne urheilijat ohjataan. Tullessaan tilaan, hänen annetaan juoda ja sitten odotetaan. Tarkkana pitää olla, ettei urheilija juo liikaa, sillä virtsa ei saa olla liian laimeaa. Noin tunnissa neste tulee läpi. – Silloin vielä kun aloitin tätä työtä, urheilijat saattoivat vältellä testaajaa kuin autoilija pysäköinnintarkastajaa. Siinä oli sellainen lymyilyn henki. Se saattoi johtua myös dopingtestauksen takavuosien prosessista. Silloin testikutsu saattoi tulla myös haastemieheltä, mikä tietysti teki tapahtumasta erilaisen. Nykyisin huippu-urheilijat tietävät odottaa jossain vaiheessa kautta testaajia käymään. Tänä päivänä dopingtestauksia tehdään hyvässä yhteishengessä urheilijoiden kanssa. Testissä menee keskimäärin tunti, mutta joskus tilanne on nopeasti ohi. –  Toisinaan en ehdi pöytäkirjaa täyttää, kun urheilija on jo valmis. Kerran testaus kesti seitsemän tuntia. Silloin edellisen päivän kisoissa loukkaantunut urheilija testattiin seuraavana päivänä ja hän oli ajatellut helpottaa tilannetta tankkaamalla kunnolla. Urheilija antoi tunnin välein näytteen, joka oli aina liian laimea analyysiin. Lopulta saatiin analyysikelpoinen näyte. Kun käry käy Janne Hopeakangas kertoo, etteivät testaajat saa virallista reittiä pitkin mitään tietoa testauksiensa tuloksista. – Kyllä sen sitten median kautta kuulee, jos joku on syyllistynyt dopingrikkomukseen. Siitä sen itse tietää, onko sattunut oma testaus kohdalle. Onneksi positiivisia näytteitä tulee vähän suhteessa näytteiden kokonaismäärään, Hopeakangas sanoo. Joskus käy niin, että testauksen yhteydessä urheilijan lääkelistasta löytyy kiellettyjä aineita. – Urheilijan pitää luovuttaa lista kaikista 7 vuorokautta ennen testiä käyttämistään lääkkeistä, ravintolisistä ja luontaistuotteista. Sieltä saattaa löytyä jokin kielletty aine. Siinä kohtaa on saattanut tapahtua vahinko, joka on mielestäni kaikkein raastavin, varsinkin jos virhe johtuu tiedonpuutteesta. – Nykyisin urheilijoiden on helppo tarkistaa omien lääkkeidensä sallittavuus urheilussa Kamu-sovelluksesta. Myös Erkka-erivapauskone on hyvä apu. Jos urheilijalla on esimerkiksi kielletty astmalääke, jota pitää käyttää jatkuvasti, voi hän hakea erivapautta lääkkeen käyttöön. Nämä palvelut ovat helpottaneet paljon urheilijan arkea. Paljon lajeja, paljon testejä Suomessa testataan vuosittain paljon eri lajien urheilijoita, periaatteessa kaikilla sarjatasoilla. – Tärkein fokus kansallisen ja kansainvälisen tason huippu-urheilijoissa, Janne Hopeakangas sanoo. Suomen urheilun eettinen keskus SUEK ry, koordinoi dopingvalvontaa ja –testauksia. Kaikki ne lajit, jotka kuuluvat järjestäytyneeseen urheiluun, ovat testauksen piirissä. – Suojassa eivät toki ole alasarjojenkaan urheilijat. Se, miten testattavat urheilijat määräytyvät, ei ole julkista tietoa. Määrätyissä lajeissa urheilijan tehdessä Suomen ennätyksen, hänet testataan. Joidenkin lajiliittojen säännöissä on, että ennätys hyväksytään vain jos urheilija antaa negatiivisen dopingnäytteen. Noin 30 vastaavan testaajan lisäksi Suomessa toimii noin sata dopingtestausavustajaa. – Toimimme pääasiassa omilla alueillamme, kuten minä Satakunnassa, mutta toisaalta käyn jonkin verran myös Turussa testaamassa. Verkosto auttaa lähialueita aina tilanteen niin vaatiessa. Tikkaurheilusta kestävyysjuoksuun Alkujaan Janne Hopeakangasta veti dopingtestaukseen mukaan kiinnostus lajeihin ja mielenkiinto asiaa kohtaan. – Hyvin monella meistä on jonkinlainen hyvinvointi- tai terveysalan tausta. Olen päässyt niin erilaisiin tilanteisiin mukaan ja uusien ihmisten pariin, että sitä ei olisi tapahtunut missään muussa ammatissa, luulisin. Esimerkin lajikirjosta hän antaa hyvinkin hupaisasta lajista: – Sain määräyksen mennä testaamaan tikkaurheilun SM-kisoihin. Hämmästykseni oli suuri, miten organisoidusta hommasta oli kyse. Toisaalta, tuskin olisin koskaan mennyt katsomaan uppopalloa tai miekkailua, ellei niihin olisi ollut asiaa. Eniten Suomessa testataan jääkiekkoilijoita, yleisurheilijoita ja hiihtäjiä, kuten arvata saattaa. – Silti en itse ole koskaan ollut testaamassa esimerkiksi mäkihyppääjiä, hän naurahtaa.