Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Tähtijutut Satakunta Urheilu Näköislehti Testit ja visat Porilaine Kulttuuri Live

Tältä näyttää valofestivaali Porissa – Katso kuvat

Porissa avautui torstaina ensimmäistä kertaa järjestetty valofestivaali Light Station. Mukana oleva taiteilija Jere Suontausta tiivistää osuvasti, mistä on kyse: Valotaide haastaa aisteja ja välittää sitä kautta uudenlaisia kokemuksia. Festivaalissa on mukana teoksia, jotka leikittelevät aisteilla eri tavoin, esimerkiksi valon ja värit ääniksi muuttava taideteos, jälkikuvan verkkokalvolle jättävä teoksia ja vääristävä peili. Valotaideteoksien katselemisen jälkeen koko kaupunki valoineen näyttäytyy uudenlaisena. Nelipäiväisessä ilmaistapahtumassa on esillä valotaidetta sekä sisätiloissa vanhalla linja-autoasemalla että ulkona linja-autoasemalta Porilaistenkadulle ulottuvalla valopolulla. Mukana on kolmetoista valoteosta. Linja-autoasemalla on koettavissa muun muassa kekseliäs teos Kuultava valo , jossa valoa ja värejä voi kuunnella. Sen ovat suunnitelleet taiteilijat Kalle Rasinkangas ja Johanna Sulalampi , jotka ovat taustaltaan äänisuunnittelijoita. Teoksessa päähän puetaan kuulokkeet, joiden valosensorit tunnistavat punaisen, vihreän ja sinisen valon. Jokaiselle valokanavalle on luotu oma äänensä, äänet liukuvat toisiinsa ja muokkautuvat sekoittuessaan. Kun kuulokkeet päässä liikkuu tilassa, eriväriset valot muuttuvat stereoääniksi hypnoottisella ja välillä vähän huvittavallakin tavalla. - Efekti voi olla melkein koominenkin, jos menee hyvin lähelle sinistä valoa. Olemme molemmat sitä mieltä, että taiteen pitää pystyä olemaan myös hauskaa, Rasinkangas toteaa. Vanhan linja-autoaseman julkisivua koristaa suurikokoinen valoteos. Sen on tehnyt Luvialla asuva taiteilija Mollu Heino yhdessä informaatiotekniikkaa Aalto-yliopistossa opiskelevan poikansa Emil Fihlmanin kanssa. Outline on leikkisä teos, jossa pieni valopiste kiipeää urheasti ylöspäin, kunnes sen maailma lopulta valaistuu hetkeksi väreissä. Paikalle osuva lapsi selittää oitis, mistä teoksessa on kyse: Ihminen kiipeää ylöspäin ja tulee onnelliseksi. – Pidän siitä, että valo tuottaa niin paljon iloa ihmisille. Joka kaupungissa järjestetään valofestivaaleja hyvästä syystä: Me tarvitsemme niitä täällä pimeässä, Mollu Heino sanoo. Keskusaukiolla linja-autoaseman edessä palaa tuli ja soi musiikki. Tulipuutarha -teos koostuu leirinuotiomaisesta kokoontumispaikasta ja äänimaisemasta, jossa tunnelmoi Tapani Rinteen bassoklarinetti elektronisesti laajennettuna. Teoksessa on ollut avainsanana luottamus. Sen on tehnyt työryhmä Rinne, Leena Kouhia ja Sofie Hägerström. – Leirinuotio on ollut se paikka, missä ihmiset jakavat tarinoita, keskustelevat ja luovat luottamusta. Valofestivaalit ovat aina sähköpohjaisia. Tässä olemme säiden armoilla. Tämä on primitiivinen valoteos ja kokemus, kertovat Kouhia ja Rinne. Valopolulla tulee vastaan tavallisesta katukuvasta poikkeavia lamppuja penkkeineen eli Elisa Hillgenin teos Burleski . Se koostuu kuudesta kolmemetrisestä valaisinpylväästä. Hillgen on ammatiltaan valaistussuunnittelija, ja hän työskentelee pääasiassa Jyväskylän kaupungin kaupunkivalaistuksen parissa. Työnsä ohessa hän tekee myös taidetta ja järjestää valotaidetapahtumia. – Burleski-teoksessa ei ole kyse niinkään valosta, vaan yllättävästä valaisimesta kaupunkiympäristössä. Kun itse työskentelen paljon vähän tylsempienkin asioiden kanssa, olisi kiva nähdä joskus kaupunkiympäristössä valaisimia, joissa voi olla jotain hauskaa tai väriä. Tässä testataan sellaista, Hillgen sanoo. Helsinkiläinen valotaiteilija Alexander Salvesenin loi festivaalille vaihtuviin väriyhdistelmiin perustuvan teoksen Relations of color. Siinä on kolme ympyrää, jotka muodostuvat kumpikin kahdesta väristä. Ympyröiden värit vaihtuvat jatkuvasti. Salvesen kertoo suunnitelleensa tarkkaan etukäteen kunkin ympyrän ulko- ja sisäkehän värit ja niiden yhteisvaikutuksen. Sattumanvaraisuus puolestaan tulee siitä, että jokaisen ympyrän värit on ohjelmoitu vaihtumaan eri tahtiin. Täten teokseen syntyy suuri määrä erilaisia väriyhdistelmiä. – Kun teos muuttuu, se vaihtuu aina erilaiseksi. Vaikka se pyörii tuntitolkulla, triptyykki ei toistu täysin samanlaisena, Salvesen kertoo. Häntä kiehtoo valotaiteessa eniten se, että se on tapa työstää visuaalisuutta koskematta sitä. Valoon kun ei pysty koskemaan fyysisesti. – Näen, koen ja tunnen sen, mutta se pysyy silti jollain tasolla musta irti. Siinä on mielenkiintoinen jännite. Valo on myös hyvin universaali asia. Kaikki ymmärtävät valoa, vaikkei sen lukemiseen ole opetettuja tapoja. Salvesen on valmistunut Taideyliopiston Teatterikorkeakoulussa valosuunnittelun maisterikoulutusohjelmasta ja tekee pääasiassa valotaidetta, installaatioita ja veistoksia. Valoteosten löytämisen avuksi on laadittu kartta, jonka saa Porin vanhalta linja-autoasemalta tai festivaalin verkkosivuilta. Festivaalin toteuttamiseen on saatu Porin kaupungin hyvinvointirahaa. Light Station -valofestivaalin teokset ovat nähtävillä 28.11.–29.11. klo 18–22, 30.11. klo 16–22 ja 1.12. klo 16–20.