Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

100 vuotta täyttävän Risto-isän koronaeristys ja eroikävä päättyivät liikuttavaan kohtaamiseen tytärten kanssa – Veljeskodin tapaamisterassi mahdollistaa jatkossa omaisten näkemisen

Elokuussa 100 vuotta täyttävän porilaisen sotaveteraanin Risto Huhtasen pitkä ja ikäväntäytteinen odotus palkittiin maanantaina, kun hän pääsi maaliskuussa alkaneen koronaeristyksen jälkeen ensimmäistä kertaa tapaamaan kahta tytärtään Porin DiaconTerveyden Veljeskodin pihalle rakennetulle aidatulle tapaamisterassille. Odotus on ollut molemminpuolista, sillä Huhtasen yli 70-vuotiaat tyttäret Marjukka Nevala j a Arja-Leena Ruohonen ovat kaivanneet myös isänsä näkemistä valtavasti. Risto-isää ei koronaohjeistuksen mukaan ollut lupa halata vieläkään, joten tyttäret kietoivat ensimmäiseksi kätensä itsensä ympärille etähalauksen merkiksi terassipöydän toisella puolella istuvalle isälleen. Vaaleanpunaiset kukkaset vaihtoivat omistajaa ikään kuin viestinä, että isä meillä on ollut ikävä. Liikutuksen tunteet leijuivat pöydän ympärillä käsin kosketeltavalla tavalla – perhe on viimeinkin yhdessä. – On tämä hienoa, että pääsee vihdoin tapaamaan. Olen ollut turvassa täällä, mutta yksinäistä on ollut. Kaikki ovat outoja ihmisiä ja kuuroja. Toivon, että pääsisin kotiin, huonosta kuulosta itsekin kärsivä Huhtanen kertoo tuntojaan. Päivät eristyksissä ovat Huhtasen mukaan menneet kaikenlaista touhutessa. – Olen jumpannut, kävellyt ja laskenut ties kuinka monta kertaa ulkona olevia mäntyjä. Muutos on ollut Huhtaselle iso, sillä hän on asunut maaliskuuhun saakka omassa kotona. Hän tuli Veljeskotiin ainoastaan kahden viikon kuntoutukseen, mutta kuntoutuksessa saatu lievä sydäninfarkti ja koronatilanne venyttivät olemista pidempään. – Isä on hyvässä kunnossa ikäänsä nähden. Ennen kuntoutukseen tuloa kävin isän kanssa säännöllisesti kaksi kertaa viikossa uimassa sekä lenkillä. Asun lähellä, joten olen käynyt 4–5 kertaa päivässä katsomassa häntä kotona, Arja-Leena Ruohonen kertoo. Myös kortinpeluu kuului aiemmin isän ja tyttärien mielipuuhiin yhdessä. On hienoa, että pääsee vihdoin tapaamaan. Olen ollut turvassa täällä, mutta yksinäistä on ollut. Kaikki ovat outoja ihmisiä ja kuuroja. Päivittäisen yhteydenpidon ja näkemisen loppuminen on ollut rankkaa tyttärillekin. – Ikkunan takaa olemme isän nähneet ja puhelimessa puhuneet. Välillä on ollut tosi raskasta, sillä huoli isästä on kova. Onneksi isä ymmärtää tilanteen, sillä hänen pää toimii hyvin, tyttäret kertovat. Kesäterassin avaaminen omaisten ja Veljeskodin asukkaiden käyttöön on tytärten mukaan upea ja ehdottoman tarpeellinen keino päästä näkemään elämän ehtoopuolella olevia läheisiään. – Äiti kuoli neljä vuotta sitten ja saatoimme hänet yhdessä loppuun saakka. Toiveena on, että selviäisimme koronasta ja voisimme hoitaa ja saattaa isänkin kunnialla loppuun. Olisi tärkeää, että saisimme olla vieressä, kun lähdön aika tulee. DiaconTerveyden palveluesimies Johanna Porkka kertoo Veljeskodin aidatun kesäterassin olevan jatkossa avoinna arkisin joka päivä puolesta päivästä kello 15 saakka. Sinä aikana omaiset voivat käydä tapaamassa asukkaita kasvotusten, mutta hygieniaohjeistuksia noudattaen. – Aika pitää etukäteen varata hoitajalta. Yhden päivän aikana voi tulla vain kahdelle asukkaalle kaksi vierasta kerrallaan turvallisuussyistä, Porkka ohjeistaa. Veljeskodissa toivotaan, että omaisten terassitapaamiset otetaan käyttöön muissakin hoito- ja palvelukodeissa, sillä pitkä erossa olo omaisista heikentää vanhusten hyvinvointia. Seuraavaksi tapaamisterassin avaa 25.5. Veljeskodin kanssa samassa pihapiirissä toimiva Palvelukoti Honkala.