Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Tähtijutut Satakunta Urheilu Näköislehti Testit ja visat Porilaine Kulttuuri Live

Entistä kyseenalaisemman tästä kaikesta teki se, että Suomi joi ja suhtautui asiaan naureskellen, vaikka karsinnat olivat vielä kesken

Onko suuri urheilusaavutus huuhdottava viinalla alas? Tätä sai kysyä, kun Pasi Nurminen kaatui kasvoilleen punaisella matolla. Tätä sai myös kysyä, kun silloinen kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki (vas.) sammui pöytään Suomen jääkiekkojoukkueen pronssijuhlissa Sotshissa. Tätä sai niin ikään kysyä, kun silloinen eurooppa-, kulttuuri- ja urheiluministeri Sampo Terho (sin.) twiittasi tekevänsä "arhinmäet" eli sammuvansa pöytään, jos Iivo Niskanen hiihtää Pyeongchangissa olympiakultaa. Eikä tältä samalta kysymykseltä voinut välttyä myöskään nyt, kun Suomen miesten jalkapallojoukkue kukisti Liechtensteinin ja nousi historiallisesti EM-kilpailuihin. Suuret tunteet kuuluvat urheiluun, kommentoi Suomen Palloliiton lakimies Pekka Soini , kun puheenaiheena oli Huuhkajien fanien sääntöjenvastainen teko eli yleisöryntäys Töölön stadionille Liechtenstein-ottelun jälkeen. Se on totta, sillä urheilu on omalla tavallaan eräänlaista näytelmää, jonka kaari johtaa joko komediaan tai tragediaan. Voittajat juhlivat ja häviäjät surevat, ja mitä kauemmin voittoa on pitänyt odottaa, sitä paremmalta se tuntuu. Ja silloin on syytä juhlia. Sopii kuitenkin kysyä, milloin juhlinta karkaa käsistä – ja minkälaista mallia annamme silloin eteenpäin. ”Surkeinta on yhtä kaikki se, että näin ylipäätään tapahtui.” Huuhkajat juhli ikimuistoista voittoaan vauhdikkaasti, ja sen sankarijoukkue oli totta kai ansainnut. Sääli vain, että sieltä esiripun takaa paljastui taas se sama tarina, josta jo Aleksis Kivi ammensi dialogiaan kauan sitten 1800-luvulla. – Jos sanoisin, että rauhallista oli, niin valehtelisin, heitti keskikenttäpelaaja Joni Kauko Iltalehden videohaastattelussa Helsinki-Vantaan lentoasemalla seuraavana päivänä. Kapteeni Tim Sparv oli kuulemma tarjonnut pelaajille minttushotteja ja Palloliiton pääsihteeri Marco Casagrande iskenyt firman kortin tiskiin, kun piikki oli mennyt kiinni. Suosituin juoma oli Kaukon mukaan olut ja ”arvokkain pelaaja” kapteeni Sparv. Entistä kyseenalaisemman tästä kaikesta teki se, että Suomi joi ja suhtautui asiaan naureskellen, vaikka karsinnat olivat vielä kesken – ja tärkeä, lohkoarvontaan vaikuttanut Kreikka-ottelu edessä. Surkeinta on yhtä kaikki se, että näin ylipäätään tapahtui, sillä Huuhkajien suurenmoinen saavutus olisi voinut viedä koko urheilun kulttuuria parempaan suuntaan Suomessa. Jääkiekko lienee vielä pitkään Nurmisen pahamaineisen kompastumisen ja monen muun kostean mielikuvansa vanki, mutta jalkapallo olisi voinut aloittaa "uutena tulokkaana" puhtaalta pöydältä ja tehdä myös siten historiaa. Nyt jalkapallo jatkoi sillä samalla alkoholinhuuruisella polulla, jonka jääkiekko raivasi liki 25 vuotta sitten. Kirjoittaja on urheilutoimittaja.