Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Metsien arvostus on noussut radikaalisti ja käyttötavat monipuolistuneet

Maailman sotien jälkeen virisi maailmanlaajuinen jälleenrakennus, joka kasvatti myös Suomen metsä- ja metalliteollisuuden tuotteiden kysyntää. Suomen metsät olivat se raaka-ainevarasto, jonka turvin mekaaninen metsäteollisuus ja paperiteollisuus saattoi kasvattaa tuotantoaan. Suomen metsissä käynnistyi ennennäkemätön hakkuuohjelma, joka kohteli kovalla kädellä niin päätehakkuukypsiä metsiä kuin harvennusvaiheessa olevia metsiä. Erityisen ankarina ne kohdistuivat pohjoisessa valtion metsiin. Metsien arvo kansallisessa arvoketjussa laskettiin teollisuuden maksamina kantohintoina. Uhkaksi koettiin nopeasti ehtyvät puuvarat. Metsäteollisuus, Metsähallitus ja metsänhoitoyhdistykset käynnistivät koko maata kattavat puuntuotanto-ohjelmat. Puustoa haluttiin lisätä myös soilla ja huonompituottoisilla metsämailla. Ojituksella, lannoituksella ja istutuksella olikin näissä ohjelmissa keskeinen asema. Tehometsätalous jatkuin aina 70-luvulle, jonka jälkeen myös metsäammattilaisten piirissä alettiin kiinnittää huomiota ylimitoitettuihin avohakkuisiin ja metsien uudistusmenetelmiin. Metsätieteiden tohtori Erkki Lähde oli ensimmäisenä kehittämässä jatkuvan kasvun menetelmiä. Monet arvioivat, että se olisi hidastanut metsäteollisuuden puun saantia vuosiksi eteenpäin. Epäilykset metsien alistamisesta pelkästään teollisuuden puun tuotannolle oli kuitenkin herätetty. Tämän päivän Suomessa metsien arvostus noista vuosista on muuttunut radikaalisti. Metsät ovat tärkeä luonnon monimuotoisuuden säilyttäjä. Mitä monimuotoisempi metsä, sitä suurempi sen hiilen sidontakyky. Luonnon metsien ja ikimetsien kadotessa Suomesta on kadonnut tai katoamassa arviolta 800 kasvi- ja eläinlajia. Metsiä onkin tullut yhä laajemmin suojelun piiriin. Tärkeä osa tätä ovat kansallispuistot, joita on eri puolella maata 40. Kansallisen perinnön lisäksi niillä on jo nyt 200 miljoonan euron bisnesarvo. Matkailulle erityisesti pohjoisessa metsät ovat jo nyt suurempi työllisyyden ja tulonlähde kuin puuntuotto. Luontomatkailun valttikortti on se, että se tekee hyvää ihmiselle. Metsä alentaa stressiä ja verenpainetta ja parantaa vastustuskykyä. Ihmiselle tärkeiden tappajasolujen ja syöpää ehkäisevien proteiinien taso veressä on korkeampi metsäkävelyjen kuin kaupunkikävelyjen jälkeen. Metsänomistaja voikin myydä metsänsä maisema- ja virkistysarvokauppaan matkailuyrittäjälle, jonka toimintaedellytykset paranevat entisestään. Jopa metsän oheistuotteille kuten pakurikääpällä ja koivun mahlalla alkaa olla kaupallista merkitystä. Metsistämme 60 prosenttia on yksityisten omistuksessa. Näihin kuuluu kasvava joukko ns. kaupunkilaisomistajia joilla ei ole varsinaista kosketuspintaa metsänhoitoon tai metsänhakkuisiin. Heille metsät ovatkin kasvavassa määrin luonnonarvo, jonka he haluavat säilyttää. Yli neljännes yksityismetsänomistajista on ollut halukas siirtymään jatkuvaan kasvatukseen. Jatkuva kasvatus takaakin sen, että metsää ei koskaan hakata paljaaksi. Enää ei riitä, että metsään huudetaan ja kaiku vastaa. Metsään on mentävä, koska se kuuluu jokaiselle meistä. Paavo Kajander Metsänhoitaja, Pori