Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Urheilu Näköislehti Lukemisto Kulttuuri Porilaine Pori Jazz

Suodatettua jokivettä seinällä ja kuvitteellisia souturetkiä –  Taiteilijat toivat Kokemäenjoen Porin taidemuseoon

Veden solina, tuulen humina ja lintujen laulu täyttävät korvat. Voisi kuvitella istuvansa hiljalleen lipuvassa soutuveneessä kauniina kesäpäivänä. Todellisuudessa äänimaisema kuuluu Porin taidemuseon toisessa kerroksessa, jonne avautui 7. kesäkuuta Kokemäenjokea esittelevä näyttely. Joki-näyttely on nyt puolitoista vuotta käynnissä olleen Turun yliopiston Kokkeli-hankkeen ja viiden jokea rakastavan taiteilijan tulos. Kokkelissa yhdistyvät Kokemäenjoen alueen kulttuurikartoitus ja siitä kumpuava taide. – Tarkoituksena on ollut selvittää, mitä ihmiset arvostavat omassa ympäristössään ja rakentaa yhteisöllisyyttä, hankkeen taiteilija ja tutkija Marjo Heino selittää. Näyttely rakennettiin museon luentosalin tiloihin. Keskellä huonetta komeilee näyttelyn innoittaja itse: Heinon sekatekniikalla toteuttama mallinnus Kokemäenjoesta. Katsoja pääsee tutkimaan joen muotoja Sastamalasta aina Porin suistoalueille asti. Varrelle mahtuu lukematon määrä maisemallisesti ja kulttuurisesti arvokkaita kohteita. – Tässä ollaan tavattoman kauniiden asioiden äärellä, Heino tiivistää. Yhdessä tutkija Vuokko Kemppi-Vienolan kanssa hän kartoitti Kokemäenjoen erilaisia alueita ja yhteisöjä. Heino taltioi omat havaintonsa kohdealueista myös vihreän ja sinisen sävyisiksi akvarelleiksi. Titta Valla olisi voinut valita oman teoksensa kohteen monestakin paikasta joen varrelta. Käynti Ulvilan Saaressa lopulta sinetöi päätöksen ja kuvauskohteeksi valikoitui Saaren kartanon alueella lapsesta asti asunut Anna . Utuiset, neulanreikäkameralla vangitut valokuvat esittelevät Annalle merkityksellisiä paikkoja. Anna asuu saaressa -kuvakokoelman alle Valla on käsinkirjannut hänen kertomuksensa niistä. – Saaren luontoarvo on suuri. Luonto on villiä ja rehevää, ja siellä käy jatkuva virtaus, hän kuvailee. Viereiselle seinälle on kiinnitetty kirjaimellisesti osia Kokemäenjoesta. Henry Merimaan teos on kaksiosainen. Ylempänä seinällä on eri puolilta nostetun jokiveden suodattamiseen käytetyt kahdeksan suodatinpaperia. Niiden alla on joen pohja-aineksista tehdyt seinämaalaukset, jotka valmistuivat vasta näyttelyn avajaisissa yleisön kanssa. Seinää vastapäätä löytyy näyttelyssä pauhaavan äänimaiseman takana olevan taiteilijan luomus. Jan Eeralan Rakastan sua aina on kahdella näytöllä pyörivä videoteos, jonka punainen lanka ovat joenvarteen hylätyt sohvat. Eivät ne tosin välttämättä hylättyjä ole, vaan ehkä rantojen miesten, Eerala pohtii. – Kuvasin jo nuorena sitä, mitä ihmiset jättivät jälkeensä. Joku tykkää auringonlaskuista, joku sohvista, hän tiivistää. Eeralan äänimaisema itsessään on myös taideteos, jota kuunnellessa voi tehdä kuvitteellisen souturetken. Matka alkaa Porin jokisillan liikenteestä, naakoista ja kirkonkelloista, kulkee kesäisten suiston äänien kautta Pihlavan Isosuuliin ja päättyy merelliseen Reposaareen laivojen jyskeeseen. Eräänlaiselle venematkalle pääsee myös Veijo Setälän audiovisuaalisessa teoksessa. Sightseeing koostuu kuvasta, äänestä, altaasta ja kaarnaveneestä. Toukokuun alussa hän viritti GoPro-kameran pienen lautan päällä olevaan kaarnaveneeseen. Sitten hän päästi sen seilaamaan Kokemäenjokea pitkin. Etälaukaisulla tallentui lähes lukematon määrä still-kuvia, joista noin parisataa pääsi näyttelyyn. Kuvista näkee kevään tulon, mutta myös ihmisen jättämät jäljet. Eräällä luodolla seisoo muun muassa kaasugrilli ja pullo –  ja onpa muutama sohvakin päätynyt kuvaan. Setälä halusi tallentaa joen pieniä ja huomaamattomia nähtävyyksiä. Paras nähtävyys on kuitenkin se, ettei näy mitään ylimääräistä. – Luonnossa tavallinen on se hieno juttu, Setälä toteaa.