Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Chicago Blackhawks voisi hyvin vaihtaa nimensä ja logonsa

Jääkiekon ystävät joutuivat omituiseen tilanteeseen hetki sitten, kun NHL-joukkue Chicago Blackhawksin pitkäaikainen brändi asetettiin suurennuslasin alle heinäkuun alussa. Vaatimus oli, että Chicagon suurseura luopuisi legendaarisesta logostaan ja vaihtaisi nimeään, koska niiden nähdään loukkaavan Amerikan alkuperäiskansoja. Esimerkiksi American Indian Center, jonka päämaja on Chicagossa, katkaisi vastikään suhteensa Blackhawksiin samasta syystä. Blackhawks ei vaatimukseen kuitenkaan suostu, ainakaan vielä, vaan julkaisi keskiviikkona tiedotteen, jossa avasi ja puolusteli identiteettinsä taustoja – ehkäpä siksi, että muutos vaatisi valtavasti rahaa ja päästäisi samalla liki sadan vuoden ajan rakennetun brändin, siis kaupallisen tuotteen, mainoksen, päiviltään. Nähtäväksi kuitenkin jää, kuinka pitkään Blackhawks-nimellä ja -logolla riittää jalansijaa tulevaisuudessamme, jossa semantiikka ja semiotiikka nousevat alinomaa suurempaan asemaan. Ei ole yhdentekevää, mitä ja ennen kaikkea miksi jotakin tehdään. Fakta on, ettei Chicagon jääkiekkojoukkueen kuvaston ole pakko olla tuollainen, joka ylläpitää stereotypioita – ja lokeroi ihmisiä tahtomattaan tietynlaiseen muottiin. Eikä Blackhawksin kaltaisen urheiluseuran toiminnan tarvitse olla systemaattista tai suunnitelmallista, jotta se voisi sisältää ongelman. Syrjiä voi jo tietämättäänkin, ja juuri silloin siinä on vaikeinta nähdä mitään väärää. Asian pitäisi olla yksinkertainen. Ketään ei saa syrjiä – ei iän, ei sukupuolen, ei alkuperän, ei perhetaustan eikä esimerkiksi seksuaalisen suuntautumisen takia. Miksi pitäisi saada? Siihen ovat myös urheiluseurojen nimenmuutokset sidoksissa: intersektionaaliseen feminismiin, joka tähtää siihen, että kaikki voisivat lähteä samalta viivalta. Se ei tarkoita sitä, että jokaiselle pitäisi myöntää kultamitali, vaan sitä, että kaikilla urheilijoilla ja urheilijoiksi haluavilla tulisi olla tasa-arvoinen mahdollisuus tavoitella sitä mitaleista kirkkainta. Esimerkiksi alkuperän tai sukupuolen ei tulisi vaikuttaa siihen, kuinka urheilijaan kentällä tai sen ulkopuolella suhtaudutaan. Samaten urheiluseurojen ja -brändien on tuettava tätä ajatusta, jolloin se vahvistuu ja toivon mukaan myös toteutuu. Sitä ei alkuperäisasukkaan sulkapäähineestä seteleitä lypsävä upporikkaiden vallankäyttäjien korporaatio välttämättä viesti, vaikka naamioisi laskelmoidun vastauksensa niin kliinisen steriiliksi kuin mahdollista. Urheilusuoritus ei siitä kuitenkaan miksikään muutu, vaikka Jonathan Toews kipparoisi joukkuetta, jonka brändi olisi jotain muuta kuin kyseenalainen. Kirjoittaja on Satakunnan Kansan urheilutoimittaja.