Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Ajanviete Tähtijutut Näköislehti Kulttuuri Porilaine Urheilu Live

Jyri Träskelin brändäsi itsensä päähineellä jo 14-vuotiaana: "Otan lätsän pois vain syödessä ja kirkossa"

Porissa noin vuoden verran kulttuuriyksikön päällikön hommia hoitanut Jyri Träskelin on ollut kulttuurihemmo jo pienestä pitäen. Kodilla oli vahvasti vaikutusta, sillä sekä isä että äiti lauloivat: äiti julkisesti ja isä puolisalaa. Pikku-Jyri meni Cygnaeuksen koulun musiikkiluokalle ja sieltä Psyliin. Hän opiskeli koulun ohella myös musiikkia ja oppi soittamaan monia eri instrumentteja, joista huilu oli se kaikkein omin. – En kuitenkaan ainoastaan musisoinut, vaan pelasin myös innokkaasti jalkapalloa. Tein myös ensidebyyttini teatterin lavalla, kun pääsin jo ala-asteikäisenä avustajaksi Porin teatteriin Oliver Twist -näytelmään, Träskelin muistelee. Porin-vuosien jälkeen Träskelin lähti maailmalle. Hän opiskeli huilusoitonopettajaksi, mutta päätyi 15 vuodeksi Turkuun tekemään monenlaisia kulttuuri- ja nuorisoalan töitä sekä opiskelemaan lisää. Musiikki ja teatteri pysyivät elämässä mukana sekä töiden kautta että harrastuksina. Poriin mies palasi viitisen vuotta sitten täällä tuolloin alkaneen Ohjaamo-hankkeen houkuttamana. Ohjaamossa yhdistyivät oivallisella tavalla kaksi asiaa, joiden parissa hän oli jo pitkään paininut, eli nuoret ja kulttuuri. Kulttuuriyksikön päälliköksi valituksi tuleminen avasi Jyri Träskelinille mahdollisuuden päästä avainpaikalle seuraamaan täkäläistä kulttuurielämää ja myös vaikuttamaan siihen. Träskelin nauttii haasteesta, mutta tuntee jo myös työn varjopuolet. Vaikka hänellä on paljon kokemusta kunnallisesta byrokratiasta jo aiemmilta työvuosilta, sen hitaus ja kankeus kismittävät kärsimätöntä luonnetta välillä todella lujasti. – Sanoin jo työhaastattelussa olevani suoran toiminnan tyyppi. Olen varmasti toimillani suututtanut ihmisiä, mutta vielä enemmän ärsyttäisin, jos tekisin itseäni ja periaatteitani vastaan. Träskelin on käärinyt hihansa ja tarttunut hommiin. Ensimmäisenä listalla on jo ennen Träskelinin aikaa käynnistetty hanke Porin museoiden, eli taidemuseon ja Satakunnan museon hallinnollisesta yhdistämisestä. Vastaava on jo toteutunut kaikissa suunnilleen samansuuruisissa kaupungeissa Poria ja Hämeenlinnaa lukuun ottamatta. – Tätä muutosta eivät asiakkaat suoraan edes huomaa, mutta yhdistäminen sujuvoittaa asioiden hoitamista, Jyri Träskelin huomauttaa. Toinen merkittävä, Träskelinin ajama hanke – jota sitäkin on haikailtu jo vuosikausia – on Palmgren-konservatorion Valimo-salin täydellinen remontti tai jopa uudelleen rakentaminen. Sen toteutuminen on Träskelinin mukaan hyvässä myötätuulessa. Esimerkiksi Palmgrenin lyömäsoitinopiskelijoille uudet tai uusitut tilat ovat aivan välttämättömät, mutta Träskelin ei kaavaile Valimoa vain muusikkojen käyttöön: sieltä pitäisi löytyä tilaa myös kuvataiteilijoille ja teatteriväelle. Kuvataiteilijoille järjestettäisiin pari työhuonetta ja teatterilaiset saisivat harjoittelu- ja esiintymispaikan muusikkojen ohella. – Anniksella tehdään upeaa työtä esimerkiksi nuorten teatteriharrastuksen parissa. Olisi hienoa, kun saisimme luotua sellaisen jatkumon, että kun nuoret ovat aikansa harjoitelleet Anniksella ja saaneet riittävästi valmiuksia, he voisivat vartuttuaan jatkaa itsenäisemmin harrastustaan Valimossa. Kolmas tärkeä juttu Träskelinin asialistalla on Porin museoiden kipeästi kaipaamat uudet kokoelma- ja varastotilat. Suuri toivo lasketaan tässä asiassa suunnitteilla olevaan, vanhalle oluttehtaan tontille sijoitettavaan Porin Aarteeseen. Sinne kaavaillaan myös uusia varasto- ja näyttelytiloja molemmille museoille, Satakunnan museon laajennusta, Porin lastenkulttuurikeskuksen uusia tiloja sekä paljon muuta käyttöä. – Ilman uusia varastotiloja museot ovat todellisessa pulassa. Tai ne ovat sitä jo. Jyri Träskelinistä puhuttaessa esille nostetaan myös aina se yksi ja sama asia: miksi hänellä on aina lätsä päässä? – Peittelen sillä alkavaa pälvikaljuani, Träskelin hekottelee. – Se on sillä tavalla, että olen brändännyt itseni päähineelläni jo 14-vuotiaana. Lätsän pitämiseni alkoi tavallaan puolivahingossa, mutta kun eräs opettaja alkoi minulle valittaa asiasta, rupesin pitämään lakkia aina ihan kiusallanikin. Nykyään Träskelinillä on hieman alaston olo ilman päähinettä. Hänellä on niitä muutama erilainen, ja mies pitää lätsänsä aina loppuun asti. Mitään hienoa ja kallista merkkiä ne eivät ole, ihan vain pappalätsiä – Nykyään otan lätsän pois vain kirkossa ja syödessä. Lätsän pito alkoi aikoinaan pienestä kapinasta, mutta on siinä sitä kapinaa mukana myös edelleen. "Lätsän pito alkoi aikoinaan pienestä kapinasta, ja on siinä sitä kapinaa mukana myös edelleen. Porin kulttuuriyksikön päällikkö, työskennellyt nykyisessä työssään reilun vuoden verran. Lapsuudenkoti sijaitsi Porin keskustassa. Sukujuuret ovat vahvasti Reposaaressa. 37-vuotias kahden alakouluikäisen lapsen isä. Toinen lapsista opiskelee isänsä jälkiä seuraten Palmgren-konservatoriossa, toinen on taas jättänyt toistaiseksi musiikkiharrastukset ja keskittynyt cheerleadingiin. Träskelin harrastaa itse edelleen töidensä vastapainoksi musiikkia ja teatteria. Hän soittaa eri kokoonpanoissa eri instrumentteja, kuten pianoa ja rumpuja.