Ladataan
Pääaiheet Verokone 100 tuoreinta Tähtijutut Satakunta Urheilu Näköislehti Testit ja visat Porilaine Kulttuuri

Valtakunnansyyttäjä tekee Päivi Räsäsestä aivan turhaan marttyyrin – Homopuheet ovat typeriä, eivät välttämättä rikollisia

Kansanedustaja Päivi Räsänen (kd.) on joutunut virkavallan hampaisiin. Se johtuu siitä, että Päivi Räsänen ei pidä homosuhteista. Päivi Räsäsen pakkomielle homojen kurmuuttamiseen tuskin tulee kenellekään uutisena. Jo vuosikymmenen ajan ihmiset ovat eronneet kirkosta samaan tahtiin kuin Räsänen on kertonut näkemyksistään julkisuudessa. Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen on määrännyt poliisin tutkimaan Räsäsen vuonna 2004 julkaisemaa kirjoitusta. Siinä Räsänen kertoi, että ”Homoseksuaalisia suhteita pidetään selvästi Jumalan luoman seksuaalisuuden vastaisena toimintana” . Lähtökohtaisesti on hyvä, että poliisi tutkii, jos on aihetta epäillä rikosta. Tuomioistuin tuomitsee, mikäli laki niin sanoo. Eduskunta voi muuttaa lakeja, jos tuomiot sotivat oikeustajua vastaan. Sananvapauslainsäädäntö ei ole yksinkertainen asia. Mitä tahansa ei saa päästellä suustaan ilman vastuuta. Väkivaltaan ei saa yllyttää, eikä kunniaa loukata. Satunnaisesti törmää väitteisiin, että mitään ei saisi enää sanoa. Tämä on vähintäänkin liioittelua. Se, että Facebook jakaa jäähyjä liiaksi kuumenneesta keskustelusta, ei loukkaa kenenkään perusoikeuksia. Räsäsen tuorein tutkinta vaatii kuitenkin uutta rajanvetoa. Mikä on tänään laitonta, ei välttämättä ollut sitä eilen. Valtakunnansyyttäjä epäilee, että Räsäsen 15 vuotta vanhassa kirjoituksessa kiihotetaan kansanryhmää vastaan. Kansanryhmää vastaan kiihottaminen kirjattiin rikoslakiin vuonna 2011. Hyvä niin, mutta kuinka kaukaa kaivellaan? Tulkinta on ilmeisesti se, että niin kauan, kun kirjoitus on saatavilla, tapahtuu mahdollinen rikos. Tämä herättää jatkokysymyksen siitä, millaisessa yhteydessä vanhoja kirjoituksia saa jakaa ja levittää. Ajatuksia pitää tulkita oman aikansa kontekstissa. Maailma on täynnä kirjallisuutta, joissa kehotetaan asioihin, jotka olisivat nykymittarilla rikoksia. Tällaisia ovat esimerkiksi Koraani tai Macciavellin Ruhtinas. 1950-luvun koulukirjoissa esiintyneet mustat miehet ylittävät 2010-luvun normien asettamat rajat. Räsäsen omassa suosikkiteoksessa Raamatussa ohjeistetaan (3. Moos, 25:44-45), että itselleen voi ottaa orjan, kunhan se on naapurikansojen edustaja. Sopii olettaa, että suurin osa nykykristityistä ei tulkitse juuri tätä kohtaa kirjaimellisesti. Sinänsä olisi yleisesti mielenkiintoista tietää, millä perusteella kermankuorintaa sopivista Raamatun säkeistä tehdään. Räsänen on sanonut Iltalehdelle, ”että enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmistä”. Lain pitäisi olla kaikille sama. Räsäsen homokirjoitukset eivät ole edes kovinta kamaa internetissä. Kaikkea ei millään ehdi tutkimaan, joten rajanvetoa joutuu tekemään siinäkin, kuka joutuu suurennuslasin alle. Lainsäätäjän eli eduskunnan olisi syytä miettiä, ovatko asetukset niin selkeitä, että kansalaisten voi kohtuudella olettaa ymmärtävän, mikä menee laittoman kirjoittelun puolelle. Räsäsen tapauksessa yhteiskunnallinen ristiriita syntyy siitä, että hän haluaa siirtää uskonnollisen vakaumuksensa lainsäädäntöön. Päätöksenteossa tulisi tukeutua tutkittuun tietoon. Lakien säätäminen muinaisten värssyjen perusteella on typerä ajatus. On kohtuutonta vaatia muuta yhteiskuntaa toimimaan Raamatun oppien mukaan. Monelle kirjan totuusarvo on sama kuin satukirjalla. Siitä huolimatta, että perustelu on huono, se ei automaattisesti tarkoita rikoksen tunnusmerkistön täyttymistä. Tai ei ainakaan pitäisi. Jokainen voi vedota politiikassaan vaikka lentävään yksisarviseen, joka rankaisee meitä, mikäli emme tottele sen oikkuja. Se jää muiden arvioitavaksi, kuinka järkevää on tehdä politiikkaa tällaisilla argumenteilla. Räsäsellä on lähtökohtaisesti oikeus tehdä politiikkaa omien arvojensa perusteella. Muilla taas on oikeus sanoa, että Räsäsen puheet ovat hölmöjä. Se on politiikkaa. Valtakunnansyyttäjä aivan turhaan nostaa Räsäsen jalustalle.