Pääaiheet 100 tuoreinta Verokone Tähtijutut Satakunta Urheilu Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Kun Akseli Rehosta tuli älyvaatefirman omistaja, Clothing+:lla oli tasan kaksi maksavaa asiakasta

Tämä juttu on julkaistu Satakunnan Kansassa 24.6.2015. Älyvaatefirma Clothing+ oli silloin juuri myyty pörssiyhtiö Jabilille. Nyt Clothing +:n silloinen toimitusjohtaja Akseli Reho oli Satakunnan äyrikuningas 5,4 miljoonan euron tuloilla. Myös kaksi muuta yhtiössä mukana ollutta pääsi maakunnan rikkaimpien joukkoon: Mikko Vaajasaaren tulot olivat noin 2 miljoonaa euroa ja Jyrki Palojärven 3,2 miljoonaa. Mahdotonta. Ette te millään voi tehdä tuota juttua, jonka kuvittelette tekevänne. Hyvä idea, mutta toteuttamiskelvoton. Mitä ihmettä oikein yritätte? On vuosi 1998. Internetiä käyttää vain reilu miljoona suomalaista ja Nokian kännyköihin on juuri keksitty uusi mullistava toiminto – matopeli. Parikymppinen diplomi-insinööri Akseli Reho on päässyt johtamaan projektia, jossa Kankaanpään tekstiiliteollisuuden veturi, vaateyhtiö Reima, haluaa yhdistää teknologiaa vaatteisiin. Muiden vaatevalmistajien mielestä aika ei ole vielä kypsä älykkäille vaatteille, mutta tyrmäykset eivät horjuta nuorten tekijöiden optimismia. Tästä tulee vielä jotain. Ensimmäinen tuote, jolla yritetään markkinoille, on lasketteluasu, johon on upotettu kännykkä. Ryhmäpuhelun voi soittaa ottamatta hanskoja kädestä. Kallis keksintö jää kuriositeetiksi, mutta samaan aikaan Kankaanpäässä on kehitteillä myös älytekstiilien kaupallinen läpimurto. Reiman ja Tekesin rahoittama älyvaateprojekti on tietoliikennetekniikkaa opiskelleelle Reholle ja hänen tiimilleen tilaisuus luoda jotain, jota ei vielä ole olemassa. Toisen maailmansodan aikaan perustetussa Reimassa älyvaatteita kehittelevät nuoret ovat kummajaisia, mutta johdon suojeluksessa. Teekkarihenkinen porukka käyttää ahkerasti Reiman allasosastoa. Sauna lämpiää harva se ilta ja töiden jälkeen jäädään työpaikalle pelaamaan pleikkaria. – Vanhat reimalaiset kyselivät, että kai tekin alatte seurata työaikaanne, meillä on täällä tällainen kellokorttisysteemi. Meidän suhtautuminen työhön oli hyvin erilaista, Reho muistelee. Tuloksia kuitenkin syntyy ja ensimmäinen todella merkittävä keksintö on sykemittari, jonka sykettä aistivat anturit on kovan muovipannan sijasta upotettu joustavaan kankaaseen. Sykemittarien valmistaja Polar innostuu ja loppu onkin historiaa. Muutaman vuoden päästä tekstiilisiä sykevöitä myydään satoja tuhansia vuodessa. Kankaanpäässä kasvanut Reho on niitä ihmisiä, joiden silmät kiiltävät vähän kirkkaammin kuin muiden. Horjumaton usko älyvaatteiden ideaan on saanut hänet työskentelemään jo 17 vuotta saman aiheen parissa. Kun opiskelukaverit Tampereen teknillisestä yliopistosta menivät töihin Nokiaan, hän palasi Kankaanpäähän ja Reimalle. Vaateala oli tullut jo nuorena tutuksi, sillä hänen vanhempansa omistivat silkkipainon, jonka suurin asiakas oli Reima. Kunnianhimoa riitti alusta asti. Kontaktia otettiin maailman suurimpiin firmoihin. – Ensimmäisiä puheluja soitimme Philipsille. Käytiin tapaamassa farkkuvalmistaja Levistä. Moni on ihmetellyt, kuinka meillä on ollut pokkaa, sellaisella pikkupoikien porukalla. He ottivat auliisti vastaan yritysten kommentit, mutta ohittivat lannistavan kritiikin. Ja uusia tuotteita syntyi: lasten haalari, jossa oli heijastavaa valokuitua, uimapukuun kiinnitettävä uintimatkamittari ja kankainen hands-free-laite kännyköihin. Myös Kankaanpään kaupunki tuli mukaan rahoittamaan älyvaatteisiin liittyvää uutta hanketta, ja Kankaanpäähän perustettiin puettavan teknologian tutkimusyksikkö. Suuret firmat, jotka olivat torjuneet Rehon ja kumppaneiden ideat mahdottomina, joutuivat toteamaan olleensa väärässä. Vuosi 2008 on Akseli Reholle merkittävä. Hänestä tulee isä ja lisäksi hän pistää ensimmäistä kertaa omat rahansa likoon älyvaatteiden puolesta. Reho, Heikki Jaakkola , Mikko Vaajasaari , Pentti Hurmerinta ja Jyrki Palojärvi ostavat Reiman suojissa kehittyneen Clothing+:n omakseen, kun Reima haluaa keskittyä lastenvaatteisiin. Kuusi vuotta myöhemmin Clothing+:n liikevaihto on noussut 10 miljoonaan euroon. Kesäkuussa 2015 omistajat myyvät sen maailman kolmanneksi suurimmalle elektroniikan sopimusvalmistajalle Jabilille. Miksi? Palataan siihen myöhemmin. Kun Rehosta tulee älyvaatefirman omistaja, Clothing+:lla on tasan kaksi maksavaa asiakasta. Työntekijöitä on Kankaanpäässä 15. On huolehdittava tutkimuksen ja ideoinnin lisäksi siitä, että taloushallinto ja tietojärjestelmät toimivat. Ja sekin jännittää, että pitää uskottavasti johtaa Kiinassa sijaitsevaa tehdasta, jonka siihen asti on omistanut kymmenien miljoonien bisnestä pyörittänyt perinteikäs Reima. Clothing+:n rahavirrat ovat vielä heikot ja kuluja on alettava seurata paremmin. Älyvaateyrityksen synnytyksessä Kankaanpään kaupungilla, Tekesillä ja Reimalla oli suuri rooli. Nyt ne eivät enää katso perään ja huolehdi. Se on Reholle ja yhtiökumppaneille uusi tilanne. – Kyllähän se, että olimme omillamme, saattoi ryhdistää ja lisätä virtaa ja tarkkuutta kuluissa. Että tämä on pakko hoitaa kotiin. Varsinkin kaupungilla on ollut pitkä pinna, sillä 2000-luvun alussa älyvaatehankkeeseen haettua parin miljoonan euron EU-tukea ei sopimusepäselvyyksien vuoksi saatu seitsemään vuoteen. Kaupunki joutui maksamaan projektin laskut ja kirjaamaan tappiot tilinpäätökseensä. Asia ratkesi vasta vuonna 2010, kun lääninhallitukset muuttuivat ely-keskuksiksi ja tukirahat päätettiin viimein maksaa Kankaanpäälle. Clothing+:lle aikoinaan annettu kaupungin tuki on kuitenkin ollut kannattava sijoitus. Viime vuonna yhtiö oli vajaalla 200 000 eurolla Kankaanpään seitsemänneksi suurin yhteisöveronmaksaja. – Ja kun ajatellaan, että tällainen korkean teknologian käyttöä soveltava toimiala on syntynyt pieneen maaseutukaupunkiin, onhan se paikkakunnan itsetuntoa kohottavaa, toteaa kaupunginjohtaja Paavo Karttunen . Clothing+:n pioneerityö alkoi kantaa hedelmää vuonna 2009, kun isot vaatealan toimijat alkoivat todella sijoittaa asiaan rahaa. Siitä lähtien yritys on ollut voitollinen. Henkilöstöä palkattiin lisää ja uudet toimitilat valmistuivat Tehtaankadulle kolme vuotta sitten. Kankaanpään oloissa yritys ja kaikki, mitä tuliterän talon sisällä tapahtuu, on poikkeuksellista. Lasiseinän takana työskentelevät sovussa taiteen maisteri ja diplomi-insinööri, neuvotteluhuoneeseen menee joukko nuoria, kansainvälisiä vieraita. Toimiston puolella humisee laserleikkuri, älyvaatepajan vastine saksille. Täällä kehitellään uusia tuotteita, jotka sitten valmistetaan Kiinan-tehtaalla. Styroksisia irtopäitä on hyllyllä rivissä ja torsolle on puettu uusi versio sykettä mittaavista urheilurintaliiveistä. Kehitystyössä syntyy harvoin vallankumouksellisia uusia tuotteita, mutta vanhaa voi aina parantaa. Älyvaateprojektin ensimmäinen oivallus oli tekstiilisen sykevyön kehittäminen muovisen tilalle. Siitä seuraava askel oli sykemittarin lisääminen osaksi urheiluvaatteita. Kun urheilurintaliivifirma kritisoi sitä, että liiveihin integroidun sykemittarin kiinnittämiseen tarvittiin rumat isot nepparit, Clothing+ marssi nepparivalmistajan pakeille ja ryhtyi kehittämään pienempää nepparia. Lopullinen tavoite on, että vaatteesta ei päällepäin näkyisi mitenkään se, että siinä on teknologiaa. Kaikki on siis sujunut kuin yrittämisen oppikirjoissa. Mutta miksi myydä tuottava yritys juuri nyt, kun se on hyvässä myötätuulessa? Syyn voi tiivistää yhteen lauseeseen: pokka petti. Kysynnän kasvaessa Clothing+:lla oli huutava tarve isommalle organisaatiolle. Kaikki omistajat olivat sitä mieltä, että firmaan pitäisi heti palkata 20 ihmistä lisää. Mutta: – Ei meillä ollut kanttia tehdä sitä omista rahoistamme, koska tällaisessa globaalissa mellakassa ja teknisessä ympäristössä on myös kamala määrä riskejä. Kilpailijoita tai uusia teknologioita voi tulla ja mennä meistä ohi, Reho sanoo. – Amerikassa tämä olisi varmaan tehty toisin, ja Amerikkaanhan tämä nyt tavallaan meneekin. Nyt se amerikkalainen kaveri saa tulla pelaamaan tätä peliä niin kuin tätä pitää pelata. Amerikkalainen kaveri on Jabil, elektroniikka-alan jättiyritys, jolla on vuosikymmenten pituinen historia ja hurja määrä rahaa kassassa. Clothing+:aa ostaja houkutti myös siksi, että sillä on sama liiketoimintamalli kuin heilläkin. Jabil myy suunnittelu- ja valmistuspalveluita, mutta sillä ei ole omia tuotteita. Lisäksi se toimii monella eri alalla, joten Clothing+ voi jatkaa projektejaan lääketieteen ja työturvallisuuden parissa sen sijaan, että pitäisi keskittyä pelkästään urheiluun sopiviin älyvaatteisiin. Kankaanpäässä syntynyt tarina saa todennäköisesti myös jatkua siellä. – Jabilin viesti on ollut, että älkää vaan antako kenenkään vanhan työntekijän lähteä. He ostivat aivoja, osaamista. Ja haluavat, että kasvamme niin äkkiä kuin mahdollista. Kankaanpäässä se on helpointa, koska mistään koulusta ei valmistu ihmisiä meidän hommiin, vaan kaikkien pitää oppia työ täällä. Menee puolesta vuodesta vuoteen, ennen kuin rekrytoitu kaveri osaa näitä juttuja, Reho sanoo. Alusta asti mukana ollut Reho jatkaa Kankaanpäässä omistajanvaihdoksen jälkeen, vaikka uutta titteliä ja työnkuvaa ei olekaan vielä sorvattu. – Olen ollut täällä 17 vuotta, enkä näe miksen voisi olla 27:ää vuottakin. Haluan kymmenen vuoden päästä olla mukana globaalissa bisneksessä, jonka vaikutukset ovat laajat. Älyvaatteiden kehittely ei varmasti siinä ajassa pysähdy. Reho sanoo, että mielikuvituksellisimpia visioita ei ole jouduttu heittämään ö-mappiin, vaan ne vain siirretään aikajanalla eteenpäin. Hän uskoo, että kymmenen vuoden päästä on vaatteita, joiden väriä ja ominaisuuksia voi vaihtaa mielensä mukaan esimerkiksi niin, että sateella takki on sateenpitävä ja kuumalla hengittävä. On vain yksi asia, jota väistyvä toimitusjohtaja ei hallitse – On kaikille parasta, että en koske ompelukoneeseen. Syntyi vuonna 1998 Reiman, Lapin yliopiston ja Tampereen teknillisen korkeakoulun yhteisestä älyvaateprojektista, jonka Tekes ja Reima rahoittivat puoliksi. Oli alkuun osa Reimaa. Irtautui omaksi yhtiökseen vuonna 2008. Liikevaihto vuonna 2014 oli 10,2 miljoonaa euroa. Vuonna 2014 työllisti reilut 300 henkeä, joista suurin osa tehtaassa Kiinan Deqingissä. Kankaanpään lisäksi sillä on toimipaikka Tampereella. Suomessa se työllistää noin 40 henkeä. Yhtiön asiakkaihin lukeutuvat muun muassa urheiluvaatevalmistajat Adidas ja Salomon ja alusvaatefirma Victoria’s Secret. Myytiin kesäkuussa amerikkalaiselle pörssiyhtiö Jabilille. Jabilin liikevaihto on reilut 14 miljardia euroa ja sillä on 180 000 työntekijää.