Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Satakuntalaiset tuhoamassa vihollisdivisioonaa

Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Satakunnan Kansan Talvisota-liitteessä keväällä 2015. Julkaisemme tekstin uudelleen veteraanipäivän kunniaksi. Porin Vähälläraumalla koottiin alkusyksyllä uusi sodan ajan joukko Polkupyöräpataljoona 6, PPP 6. Pataljoonan komentajana oli majuri Armas Mäkinen ja esikuntapäällikkönä toimi luutnantti Jorma Lehtosuo . Mäkinen oli syntynyt Turun lähellä Sauvossa ja Lehtosuo tuli Poriin Haminasta. PPP 6:een kuului esikuntakomppanian lisäksi kolme jalkaväkikomppaniaa, konekiväärikomppania, viestikomppania ja huolto-osat. Liikkuvaan sodankäyntiin kaavailtu joukko lienee enimmillään ollut lähes tuhannen miehen vahvuinen. PPP 6 koottiin etupäässä Etelä-Satakunnan miehistä. Rauma, Eurajoki, Tl. Lappi, Hinnerjoki, Honkilahti, Eura, Panelia, Kiukainen ja Luvia olivat tärkeitä rekrytointialueita, mutta joukkoon mahtui miehistöluetteloiden mukaan miehiä Porista, Nakkilasta, Kankaanpäästä ja myös Satakunnan ulkopuolelta. Sodan uhka oli vahvana ilmassa, ja se näkyy myös joukon perustamiseen liittyvissä arkistotiedoissa. Koulutuksessa kiinnitettiin erityistä huomiota muun muassa naamioitumiseen, ilmasuojaan menemiseen ja kuljetusten organisoimiseen. Paasikiven neuvottelumatkoja Moskovaan seurattiin pelonsekaisin tuntein. Kaikki merkit kuitenkin viittasivat siihen, että sotaan oltiin valmistautumassa. Pataljoonan perustamiseen liittyviä keskeisiä paikkoja oli Hallituskatu 3:ssa sijainnut Suojeluskuntien esikunta ja Sotilaspiirin toimisto, jonne papereita ja ylimääräisiä siviilivarusteita palautettiin. Myös Langin ja Vanhakartanon talot olivat paikkoja, joihin pataljoonan perustamisessa tukeuduttiin. Kuri oli maakunnasta tuleville miehille ankara, eikä pataljoonalle varatulta alueelta ollut lupa poistua. Majuri Mäkinen joutui antamaan käskyn, jossa hän muistutti asiasta, kun pataljoonan miehiä oli havaittu Porin torilla omenoita ostamassa. Lokakuun 11. päivä pataljoona marssii Porin vanhalle tavara-asemalle, jossa se lastataan juniin. Määränpäänä on Utti, jonne pataljoona majoitetaan piikkilanka-aidalla rajatulle alueelle. Poistuminen aidatun alueen ulkopuolelle on kielletty ”ampumisen uhalla”. Harmia aiheuttavat omaiset, joita saapuu alueelle tapaamaan miehiä. Tämä paljastaa, että ankarista kielloista huolimatta kotiin on lähetetty kirjeitä, joissa on kerrottu pataljoonan sijaintipaikka. Kyseessä on vakava asia, sillä vakoilijoiden ja urkkijoiden toiminta on uhkana, niin kuin komentaja teroittaa päiväkäskyssään. Joulukuussa PPP 6 pakataan uudelleen juniin, ja nyt matka suuntautuu kohti pohjoista. Määränpää on Suomussalmi, jonne pataljoona lopulta saapuu erittäin väsyneenä 23. joulukuuta. Everstiluutnantti Paavo Susitaival , jolle pataljoona on alistettu, arvioi joukon taistelukunnon niin heikoksi, että hän määrää joukon lepoon. Parin päivän levon jälkeen satakuntalaiset komennetaan Suomussalmelta Juntusrantaan itärajalle kulkevan tien länsipuolelle asemiin. Tätä tietä pitkin venäläinen 163. divisioona, joka on koottu lähinnä mongolialaisista joukoista, etenee Suomussalmen kirkonkylään saakka. Samaan aikaan etelämpää Raatteen tietä pitkin etenee toinen venäläinen divisioona, eliittijoukoista koottu 44. divisioona ukrainalaisia. Divisioonien on määrä kohdata Suomussalmen kirkonkylässä, jonka jälkeen ne etenevät Kuusamon tietä länteen ja edelleen kohti Oulua. Eversti Hjalmar Siilasvuon 9. divisioona, joka on alistettu kenraaliluutnantti Wiljo Tuompon johtamalle Pohjois-Suomen Ryhmälle, pysäyttää divisioonien etenemisen Suomussalmen kirkonkylään, ja aloittaa ankarat tuhoamistaistelut. Satakuntalaisilla oli suuri merkitys 163. divisioonan kanssa käydyissä taisteluissa, kuten taistelukertomuksista ilmenee. Kovimmat tuhoamistaistelut alkoivat tapaninpäivänä, ja ne jatkuivat joulukuun loppuun. Vihollinen puolustautui ankarasti, sillä se ymmärsi, että vetäytyminen oli mahdollista vain erämaiden kautta. Siellä vastassa oli ankara pakkanen, paksu hanki ja armoton korpi, johon sadat miehet menehtyivät. Siilasvuon kokoama 9. divisioona vahvistettuna kolmella erillispataljoonalla iski Suomussalmen kirkonkylästä pohjoiseen Kiantajärven suunnasta edenneen 163. divisioonan kylkeen lännestä. Ratkaisevat taistelut käytiin joulukuun lopulla 1939 niin, että kovimmat taistelut ajoittuivat 25.-30.12. väliseen aikaan. Näihin taisteluihin osallistui myös Porissa perustettu, majuri Armas Mäkisen johtama ja everstiluutnantti Paavo Susitaipaleelle alistettu Polkupyöräpataljoona 6. Sota-arkiston taistelukertomuksista selviää, että PPP 6:n taisteluosastot saavat 26.12. hyökkäyskäskyt niin, että hyökkäys Suomussalmi-Juntusranta tiellä olevaa ja tien varteen linnoittautunutta vihollista vastaan alkaa seuraavana aamuna. Ensimmäinen päivä 27. 12. Kello 7.30. 1. ja 2. komppania saartavat vihollisen, mutta vänrikki Marttila ja ylikersantti Pietilä kaatuvat. Kello 11:een mennessä osasto Lehtosuo saavuttaa Kotajärven ja saa käskyn edetä Kivijärvelle, joka on pidettävä. Tuntia myöhemmin Hinnerjoen ja Honkilahden miehistä koottu 2. komppania katkaisee tien Alakuurtolassa. Kello 12.15 vihollinen yrittää läpimurtoa Lehtosuon asemissa, jolloin kauttualaisen luutnantti Armas Varlan taisteluosasto saa käskyn tulella ja rajoitetulla hyökkäyksellä sitoa vihollista Kannaksella ja näin helpottaa painetta Lehtosuon asemissa. Paine helpottuu, mutta kello 13.45 Lehtosuon joukot ovat edelleen kovissa taisteluissa. 2. komppania saa niskaansa ankaraa tykistötulta Alakuurtolassa. Kello 15.05 Varla ilmoittaa: ”Ryssä hyökkää yli Kannaksen. Toistaiseksi asemat pidetty.” Kello 15.10. Lehtosuo hyökkää osillaan Kannakselle. Kello 15.50: ”Ryssä lyöty Kannaksella.” Toinen päivä, 28.12. Eversti Siilasvuolta tulee käsky, jossa hän kiirehtii satakuntalaisten hyökkäystä eteenpäin. Säkyläläisen luutnantti Viljo Kausen osasto saa yöllä kello 2.05 käskyn jatkaa ”nopeasti ja häikäilemättömästi” hyökkäystä Kylänmäen risteykseen. Kello 12.20 Varlalle käsky ”ajaa ryssä pesästään”. Kello 13.15 Lehtosuo ilmoittaa, että tie Käkimäen korkeudelle saakka on ”mustanaan ryssiä”, ja suuri ajoneuvomääriä kerääntyy tielle. Kranaatinheittimet saavat käskyn ampua sulun tielle. Kello 14.10. Käsky kenr. Tuompolta: ”Asemat pidettävä!” Kolmas päivä, 29.12. Klo 00.32. Esikunnasta käsky: ”Ryssien epätoivoiset läpimurtoyritykset estettävä.” Klo 12.45. Lehtosuo ilmoittaa: ”Käkimäeltä hyökkäsi suuri osasto kolonnineen pohjoiseen, jolloin useita kymmeniä autoja ja hevosia tuhottiin. Asemiemme edessä satoja kaatuneita ryssiä.” Neljäs päivä, 30.12. Klo 5.50. Komppania Ylönen sai yhteyden Lehtosuon vasempaan sivustaan, joten saartorengas sulkeutumassa. Vihollisia oli taas päässyt linjojen läpi takamaastoon. Klo 9.45 hevosmiesjoukkue on ollut Pirttilän maastossa 1-2 tuntia tulitaistelussa tuhoten lähes 100 venäläistä, mutta patruunat alkavat olla lopussa. Heti lähetettiin muutama mies, tst-lähettejä, huoltomiehiä avuksi ja samoin patruunoita. Klo 9.50 venäläiset tekivät uloshyökkäyksen pohjoista kohden. ”Tuhottiin ainakin 300 ryssää, 50 autoa, 100 hevosta, 4 hv. torj. tykkiä + 4 muuta tykkiä, osa hyökkääjistä pääsi läpi.” Käkimäen taistelut jatkuivat vielä muutaman päivän vaimentuen, ja maastoa haravoitiin vihollisista. 163. divisioonan taisteluvoima tuhottiin täydellisesti, vaikka arviolta noin 9000 vihollista pääsi pakenemaan Kiantajärven jäätä pitkin ja metsien kautta takaisin itärajan taakse. Tämän jälkeen eversti Siilasvuo aloitti voimien keskittämisen kohti Raatteen tietä edenneen 44. divisioonan tuhoamiseen.