Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Tähtijutut Satakunta Urheilu Näköislehti Testit ja visat Porilaine Kulttuuri

Suomessa listautuu pörssiin keskimäärin alle kymmenen yritystä vuodessa – Siili halusi olla poikkeus ja kertoo nyt, miksi

Parin viime vuoden aikana suomalaisyritykset ovat listautuneet Helsingin pörssiin poikkeuksellisen vilkkaasti. Muutamasta vilkkaammasta vuodesta huolimatta listautumismäärät ovat pienet verrattuna esimeriksi Tukholman pörssiin. – Meillä huippuluvut tarkoittavat sitä, että vuodessa noin tusinan verran yrityksiä listautuu pörssiin. Pohjoismaisessa vertailussa olemme lapsenkengissä, puhumattakaan Tukholman pörssistä, jossa vuosittaiset listautumismäärät ovat moninkertaisia Suomeen verrattuna, Nordnetin osakestrategi Jukka Oksaharju sanoo. Kuluvan vuoden alkupuoliskon aikana Helsingin pörssin päälistalle on tullut yksi suomalaisyritys ja keveämmälle First North -listalle on hakeutunut kaksi yritystä. First North -lista on pörssin päälistaa keveämpi vaihtoehto. First North -listalla esimerkiksi juridisia raportointivelvollisuuksia on kevennetty. Tälle listalle hakeutuvat yritykset ovat usein vielä kasvuvaiheessa. Vuosittain alle kymmenen listausta Vuosien 2012–2018 aikana Helsingin pörssin päälistalle hakeutui vuositasolla keskimäärin alle kymmenen yritystä. Näiden vuoden aikana listautujien joukossa on ollut muun muassa Kotipizza Group (2015), DNA (2016) sekä saunakiukaita valmistava Harvia (2018). Vuonna 2011 listauksia Helsingin pörssiin ei tehty yhtään. – Tilanne (pörssilistauksien vähäinen määrä) on täysin itse aiheutettu, ja yksi syy on verotus. Listaamattomissa yrityksissä suuromistajat saavat osingot kevyemmällä verotuksella. Tämä ei kannusta yrityksiä hakeutumaan pörssiin, Oksaharju sanoo. Yritysten listautumishaluihin vaikuttaa yleinen taloustilanne Suomessa ja maailmalla. Yritysten listautumisintoa ruokkii myös alhainen korkotaso, jolloin yksityissijoittajat ovat kiinnostuneita etsimään vaihtoehtoisia sijoituskohteita parempien tuotto-odotusten vuoksi. – Kun osakemarkkinat ovat hyvässä vedossa, pörssi on houkutteleva listautuvien yhtiöiden näkökulmasta. Siilin matka pörssiin alkoi vitsailusta Vuonna 2005 perustettu ohjelmistoyritys Siili Solutions Oy listautui ensimmäisen kerran Helsingin pörssin First North -listalle vuonna 2012. Sitä ennen yhtiön menosta pörssiin oli lähinnä vitsailtu. – Rekrytoimme vuonna 2010 uuden toimitusjohtajan, Seppo Kuulan . Työhaastattelutilanteessa hän totesi, että hänen unelmansa oli johtaa pörssiyhtiötä. Totesimme siinä hänelle, että vie Siili pörssiin, Siilin perustaja, nykyinen toimitusjohtaja Timo Luhtaniemi sanoo. Työhaastattelussa puolihuolimattomasti heitetty kommentti sai tulta alleen. Kuulan kaudella yhtiön hallintoa, raportointiprosesseja ja viestintää alettiin hioa listautumiskuntoon. Myös hallituksen toimintatapoja uudistettiin ja kehitettiin pörssiyhtiön vaatimusten mukaisiksi. – Monet vaadittavat asiat ovat sellaisia, jotka ovat hyödyllisiä mille tahansa yhtiölle, olipa yritys pörssissä tai ei. Sanotaan näin, että pörssiin menovaiheessa yhtiön perusinfra rakennetaan kuntoon. Listautuminen on kustannuksiltaan kohtuullisen kallis ja hallinnollisesti vaativa sekä työläs prosessi. Yhden yrityksen listautuminen maksaa tyypillisesti miljoonasta eurosta ylöspäin. Listautumisen jälkeen kustannuksia syntyy muun muassa raportointivelvollisuudesta ja sijoittajasuhteiden hoitamisesta. Sijoittajat on pidettävä ajan tasalla siitä, mitä yhtiössä tapahtuu ja millaista tulosta yhtiö tekee. – Siilin listautuminen pystyttiin tekemään merkittävästi pienemmillä kustannuksilla tekemällä iso osa työstä itse, Luhtaniemi sanoo. Pörssin päälista toi mukanaan isoja omistajia Vuonna 2016 Siili jatkoi pörssimatkaansa ja listautui pörssin päälistalle eli Siilistä tuli täysverinen pörssiyhtiö. Pörssin päälistalla osakekauppa on laajempaa ja monet institutionaaliset sijoittajat kuten eläkeyhtiöt ja rahastot sijoittavat vain päälistalla oleviin yhtiöihin. – Me halusimme piensijoittajien lisäksi enemmän myös isompia omistajia, ja tämä oli mahdollista vasta kun olimme pörssin päälistalla. Isot institutionaaliset omistajat tuovat mukanaan pitkäaikaista omistajuutta ja vakautta. Luhtaniemi arvioi, että listautuminen pörssiyhtiöksi on tuonut omistajuuden lisäksi myös kilpailuetua. Pörssistä Luhtaniemen perustamasta yrityksestä tuli kokoaan isompi. – Listautuminen toi meille uskottavuutta ja meistä tuli tavalla kokoamme suurempi yritys. Pörssiyhtiönä olemme saaneet myös sellaisia asiakkaita, joita muuten emme olisi saaneet. Pörssi ei vaadi mitään, päätökset tehdään edelleen johtoryhmässä Luhtaniemen mielestä pörssiyhtiöiden ympärille liittyy paljon myyttistä ajattelua, joka ei todellisuudessa pidä paikkaansa. – Yksi harhaluulo on, että pörssiyhtiötä pitäisi johtaa ja kehittää lyhytjännitteisesti. Tulosta ja työtä voidaan tehdä pitkäjännitteisesti, eikä tulokseen liittyvän fokuksen tarvitse olla vain vuosineljänneksessä. Pörssiin vetoaminen väärin perustein näkyy Luhtaniemen mukaan myös yrityksen johtamisessa. Pörssin "vaatimuksiin" vedotaan erityisesti silloin, kun yrityksessä tehdään kipeitä ratkaisuja, jotka vaikuttavat työntekijöiden arkeen. – On typerää johtamista, jos esimerkiksi henkilökunnan vähentämistä tai tehtaan sulkemista perustallaan sillä, että osakkeen omistajat vaativat tällaista. Se on täyttä höpöä, sillä pörssi ei vaadi mitään, vaan päätökset tehdään edelleen yrityksen johdossa, hän sanoo. Pörssin avulla voi kerätä rahaa joko yrityksen kehittämiseen tai suuromistajien taskuun Yritysten motiivit listautua pörssiin liittyvät usein vaiheeseen, jossa yritystä halutaan kasvattaa ja kehittää. Silloin listautuminen on keino saada rahoitusta näiden suunnitelmien toteuttamiseen. Toinen ja yhtä yleinen syy on se, että listautumisen yhteydessä suuromistajat haluavat luopua omistuksistaan. Silloin osakkeiden myynnistä kerätyt tulot menevät suoraan vanhojen omistajien taskuihin. Sijoittajille pörssiyhtiöt ovat sijoituskohteita, jotka tuottavat mahdollisesti osinkotuloja, myyntivoittoa tai -tappiota. Nordnetin osakestrategi Jukka Oksaharjun mielestä sijoittajien kannattaisi kiinnittää tarkemmin huomioita juuri siihen, mihin osakkeilla myymällä kerättyjä varoja käytetään. – Listautuvien yhtiöiden osalta tilanne on viime vuosina jakautunut suunnilleen puoliksi. Listautumisen yhteydessä joka toinen myyntiin tullut osake ei ole myyntituloillaan tukenut yhtiön kasvua ja kehitystä, vaan mahdollistanut pääomistajille irrottautumisen omistamisesta. Listautumisen jälkeen kannattaa jäädä kantamaa riskiä Ideaalitilanne hänen mukaansa olisi, että yhtiön vanhat omistajat jäisivät kantamaan liiketoimintaan liittyvää riskiä myös sen jälkeen, kun yritys on mennyt pörssiin. Tällöin listautumisen yhteydessä tulleet varat menevät yrityksen pitkäjänteiseen kehittämiseen, mikä näkyy parhaimmillaan hyvänä kehityksenä osakemarkkinoilla ja yhtiön tuloksessa. Hän viitta muun muassa jyväskyläläiseen Admicom-nimiseen yritykseen, joka listautui pörssiin pari vuotta sitten. Listautumisen jälkeen vanhat omistajat jäivät vielä yritykseen. – Tässä tapauksessa rahaa kerättiin nimenomaan liiketoiminnan kehittämiseen. Kun katsotaan yrityksen kurssikehitystä, se on viisinkertaistunut listauksen jälkeen. Ja juuri tätä varten pörssin pitäisi olla: se on kanava, jota kautta kerätään pääomia yritystoiminnan ja talouden kasvuun, Oksaharju sanoo.