Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Tähtijutut Satakunta Urheilu Näköislehti Testit ja visat Porilaine Kulttuuri

Me suomalaiset olemme tutkitusti maailman onnellisimpia – miksi meistä ei tunnu siltä?

Suomi on maailman onnellisin maa toista vuotta peräkkäin. Näin väittää YK:n tuore onnellisuusraportti . Onko todella niin? Raportin väittämä on helppo kyseenalaistaa arkikokemuksen perusteella. Ei suomalainen elämänmeno niin onnelliselta näytä vanhainkodeissa tai leipäjonoissa. Myös moni työelämässä kiinni oleva hyväosainen kokee olevansa ahtaalla kiireen vuoksi. Totta kai moni osaa olla sinut elämäntilanteensa kanssa, toisin sanoen onnellisia. Jos tutkimus kuitenkin nostaa Suomen ehdottomasti onnellisimmaksi maaksi, mutta monesta ei tunnu siltä, niin mikä selittää ristiriidan? Onnellisuusraporttia on kritisoitu siitä, että se painottaa liikaa yhteiskunnan taloudellista hyvinvointia. Raportissa on myös kysymys eilisen päivän tunteista. Tunsitko iloa? Olitko surullinen? Tällä vastauksella ei kuitenkaan ole merkittävää osuutta tulosten tulkinnassa. Onkin esitetty, että jos tunnepuolen vastauksia painotettaisiin, Suomi ei olisi ykkönen, vaan kärjessä olisivat Kolumbia ja muita latinalaisen Amerikan maita. Maailman mediassa Suomen jatkuva korkea sijoitus on saanut runsaasti huomiota. Raportin laatijaryhmään kuuluva ekonomisti Jeffrey D. Sachs selitti tulosta vuosi sitten sosiaalidemokratialla, joka hänen mukaansa "uskoo, että ihmisen tekevät onnelliseksi vakaa sosiaaliturva, hyvät julkiset palvelut ja jopa suurten verojen maksaminen niitä vastaan". Suomi on varmasti verrattain hyvä tuottamaan yhteiskunnallisia puitteita hyvinvoinnille, mutta yksilön tasolla tarkasteltuna asiat eivät olekaan enää niin hyvin. Pellervon taloustutkimuksen arvotutkimuksessa suomalaisten kahdeksi tärkeimmäksi arvoksi nousivat turvallisuus ja hyväntahtoisuus. Viidentenä oli yhdenmukaisuus. Tällaiset arvot korostavat kuuliaisuutta ja samankaltaisuutta. Väliin kiilasivat itseohjautuvuus ja universalismi. Ensimmäinen pitää sisällään muun muassa luovuuden ja vapauden ja toinen universaalit arvot kuten tasa-arvon. Valistusajan tärkeä filosofi John Stuart Mill päätteli, että onnellisuutta ei kannata tavoitella. Se on paremminkin kunkin yksilöllisyyden sivutuote. Kun saat olla oma itsesi ja toteuttaa pyrkimyksiäsi, asiat ovat parhain päin. Yksilöllisyyteen kuuluu, että kaikki eivät pidä samoista asioista. Jonkun onnenlähde voi olla toiselle kärsimystä. Jos peilataan Millin käsityksiä, niin onko meillä suomalaisessa yhteiskunnassa edelleen turhan yhtenäinen ja jäykkä kuva siitä, mikä ihmiselle on hyväksi?