Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Tähtijutut Satakunta Urheilu Näköislehti Testit ja visat Porilaine Kulttuuri

Lintujen rengastuksesta suoraan iltajuhlaan palkittavaksi – Vuoden tutkija Juha Niemi yhdistää nykytyössään tekniikan ja linnut: ” Lintumiehenä oli suorastaan pakko suostua ehdotukseen”

Porilainen Juha Niemi saapui perjantaina järjestettyyn TiedeAreenan iltajuhlaan miltei suoraa Luvian ulkosaaristossa sijaitsevalta Säpin saarelta ja sen lintuasemalta. Pitkään kalenterissa ollut lintujenrengastusviikko Säpin asemalla sai lopulta juhlallisen päätöksen, kun Niemi palkittiin tapahtuman iltajuhlassa Porin yliopistokeskuksen vuoden tutkijan palkinnolla. Kiitospuheen kirjoittaminen tapahtuikin merellisissä maisemissa. – Ei tällaisia asioita voi koskaan etukäteen ennakoida. Tunnustus tuntuu henkilökohtaisesti hienolta, mutta tietysti se yllätti minut. Sain itsekin tietää tunnustuksestani melko viime tipassa, mutta onnekseni minun ei tarvinnut perua tai siirtää saariviikkoani, toteaa Niemi. Pitkään lintujen rengastusta harrastanut Niemi pyrkii päästä asemalle lintujen rengastustehtäviin aina syksyisin. – Yksi viikko syksyn aikana on aika vakio itselleni. Monesti olen ollut viikon hieman aiemmin syyskuussa, mutta tänä syksynä näin lähiseudun asukkaana hieman porrastaa omaa tuloani, että asema saa koko syksyksi miehityksen. Lintuharrastus on kulkenut hänen mukanaan jo nuoruusvuosista lähtien. Edes itse Niemi ei tarkkaa muista, milloin ja miten ensimmäinen kiinnostus lintuja kohtaan heräsi. Muistikuvat pikkupoikana suoritetuista lintujen kiikaroinnista ovat kuitenkin yhä vahvasti mielessä. – Kiikaroinnin lisäksi nopeasti mukaan tuli myös lintujen valokuvaaminen. En kuitenkaan kuvaa lintuja luontokuvaus edellä, vaan minua on aina kiinnostanut lintujen määritys. Oma valokuvaamiseni keskittyy siis pikemmin lintujen dokumentointiin. Valokuvaus on muuttunut paljon filmirullakameroiden ajoista, helpompaan suuntaan, kertoo Niemi. Tohtoriopintoja Tampereen Yliopiston Porin yksikössä suorittavan Niemen määrätietoisesti edennyt tutkijanura ja eräänlainen pioneerityö merituulivoimaloiden automaattista lintujentunnistamista kohtaan vakuuttivat lopulta vuoden tutkijan valinneen nelihenkisen raadin. Työuraa sähkö- ja informaatiotekniikan parissa tehnyt Niemi on ehtinyt ennen nykyopintoja työskentelemään vuosia monilla eri saroilla sähkö- ja IT-alojen parissa. Juuret lähtevät Porin teknillisestä oppilaitoksesta, missä hän luki sähkövoimatekniikkaa. Myös tavanomaiset sähkötyöt tulivat hänelle tutuksi opiskelujen jälkeen. 1990-luvulle tultaessa Niemi hankki insinöörin sekä lopulta diplomi-insinöörin tutkinnot ja niissä töissä hän jatkoi aina tohtoriopintoihin saakka, kunnes nykyinen suunta avautui, jopa hieman yllättäen. Käynnissä olevien opintojen idea lähti alun perin yliopiston suunnalta. Niin sanottu profilointi osui täydellisesti Niemeen, kun hakusessa oli lintujen sekä signaalitekniikan taitaja. – Kaikki lähti merituulipuiston rakennuspäätöksestä. Päätöksen ympäristöluvassa todettiin, että alueella pitää seurata merikotkia sekä selkälokkeja. Seuranta oli käytännössä mahdotonta toteuttaa manuaalisesti, joten puiston rakennuttanut yritys päätti alkaa selvittämään, miten tarkkailun voisi toteuttaa automaattisesti. – Pian yliopiston Juha Tanttu ottikin minuun jo yhteyttä kysyäkseen, kiinnostaisiko aihe minua, toteaa Niemi kertoessaan johdatusta tohtoriopintojen pariin. Lintuharrastajana Niemen oli helppo sanoa Tantun ehdotukselle kyllä. Varsinkin, kun tekniikkaa ja lintutietämystä vaativa työ on tapaukseltaan erittäin uniikki haaste. – Lintumiehenä oli suorastaan pakko suostua ehdotukseen. Tällä hetkellä Tahkoluodossa testivaiheessa toimiva lintujen tunnistusjärjestelmä on rakentunut täysin Niemen käsissä. Samaa aihetta koskee myös hänen tohtoriopintojensa väitöstutkimus. Vuonna 2016 alkaneiden opintojen on määrä valmistua neljässä vuodessa. Järjestelmä sisältää lintututkan ja optisen kameratekniikan lisäksi runsaasti itsekirjoitettua tekoälyohjelmistoa. Niemen mukaan vastaavan kaltaista ohjelmistoa ei ole käytössä missään päin maailmaa. Lintuja pystytään siis tunnistamaan lintulajien tarkkuudella. Kaikkein ensimmäiseksi rannan läheisyydessä oleva lintututka selvittää, missä ilmansuunnassa lintuja sijaitsee. Tämän tiedon saatuaan tehdään itse tunnistustyö. Tekoälyn ohjaama järjestelmä suuntaa teleobjektiivilla varustetun kameran sinne, missä tutka oli lintuja havainnut. Kameran ottaman kuvasarjan jälkeen tekoälysovellus tutkii kuva-annista sen, mistä linnuista on kysymys. Lukuisten lintulajien erottaminen kaukaa on vaikeaa niin ihmisille kun myös tarkalle tekoälylle. – Tunnistuksen onnistuminen voi riippua esimerkiksi linnun asennosta. Myös tietyt lintulajit ovat keskenään samannäköisiä. Merikotkat tekoäly havaitsee hyvin, sillä ne erottuvat muista lintulajeista hyvin, avaa Niemi. Järjestelmä pystyy tarpeen tullen antamaan hidastus- tai pysähtymiskäskyn tuulivoimaloille. Niemen mukaan taloudellisesti ja teknisesti pysäyttämistä järkevämpää olisi lintujen karkottaminen voimala-alueelta. Se ei ole kuitenkaan yksinkertaista. – Linnut väistelevät erilaisia ääniä ja valoja jonkin aikaa, kunnes ne tottuvat niihin. Muuttolintuihin tällaiset järjestelmät saattavat toimia, mutta paikalliset pesijälinnut tottuvat tällaisiin ratkaisuihin. Suomessa lintujen törmäykset tuulivoimaloihin ovat Niemen mukaan harvinaisia. Esimerkiksi Mäntyluodon merituulipuistossa ei toimintaa pyörittävän Hyötytuulen mukaan havaittu viime vuonna yhtään törmäystä. Maailmalla tilanne on Niemen mukaan kuitenkin hieman toinen. Esimerkiksi Välimeren maissa petolinnut eivät ole tuntematon kohde voimaloissa. Amerikassa paikalliset voimalat joutuvat soveltamaan toimintaansa lintujen muuton aikaan. – Siellä lintujen muutto tapahtuu muutaman päivän säteellä ja parvissa saattaa olla miljoonia lintuja. Tuolloin he laittavat koko tuulipuiston kylmästi kiinni niiksi päiviksi.