Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Tähtijutut Ajanviete Näköislehti Satakunta Urheilu Porilaine Kulttuuri

EU:n historia on vähintäänkin sekava, mutta on se ainakin tarjonnut muutamalle suomalaiselle uskomattomat uraputket

Erkki Liikasen poliittinen ura alkoi surullisen kuuluisassa Teiniliitossa (puheenjohtaja 1970-74). Kansanedustaja hän oli 1972-90 ja valtiovarainministeri 1987-90. Liikasta arvosteltiin muun muassa tyhjistä "verot alenevat" -lupauksista ja harvinaisen kehnosta budjettiesityksestä 1990. Kansanedustaja Liikanen vastusti 1973 aiottua vapaakauppasopimusta Euroopan talousyhteisön EEC:n kanssa allekirjoittamalla anti-EEC-toimikunnan vetoomuksen, jossa myös vaadittiin yhteistoiminnan ja kaupan lisäämistä Neuvostoliiton kanssa. Minulta oli kummallisesti mennyt ohi tärkeä nimitys. Kun joulukuussa 1993 pääsin Brysseliin tutustumaan EU:hun (silloin EY), leukani loksahti: Suomen EY-suurlähettiläänä oli boikottimies Erkki Liikanen. Pesti kesti vuodet 1990-94, ja oitis kun meistä tuli EU:n jäsen, Liikanen nimitettiin muun muassa budjetti- ja henkilöstökomissaariksi 1995-99. Toisen kauden vuoteen 2004 hän hoiti yritys- ja tietoyhteiskuntakomissaarin tehtävää. Kotisatama löytyi Suomen Pankista vuosiksi 2004-2018. Suomen seuraava komissaari oli toinen Mikkelin mies Olli Rehn. Hänestä tuli laajennuskomissaari vuosiksi 2004-10. Uusien jäsenten hyväksymisessä oli ollut ajatus niiden saamisesta ensin jotenkin demokraattisiksi oikeusvaltioiksi. Rehnin aikana tämä idea unohtui. Vuoden 2007 alussa mukaan otettiin Bulgaria ja Romania sekä samalla 33 miljoonaa uutta EU-kansalaista. Niissä jylläsi syvään juurtunut korruptio. Esimerkiksi Romaniassa maksettiin päivittäin miljoonaa euroa vastanneet lahjukset terveyspalveluista. Joka kuudes bulgaari oli valmis myymään äänensä EU-vaaleissa. Tulokkaat joutuivatkin komission näennäiseen "tarkkailuun". Onneksi Rehn ei saanut Turkkia jäseneksi. Laajenteja palkittiin 2010 talous- ja rahakomissaarin painavalla salkulla, muttei se savolaista hätkähdyttänyt. 17 euromaasta vain Suomi ja Viro pusersivat julkisen alijäämän alle EMU:n kolmen prosentin suosituksen, ja ainoastaan viiden bruttovelka pysyi sovitun rajan (60 prosenttia BKT:stä) alapuolella. Rehnistä tuli 2018 Suomen Pankin pääjohtaja. Jos on EU:n historia vähintäänkin sekava, se on ainakin tarjonnut muutamalle suomalaiselle uskomattomat uraputket. Entä nyt? Brexit-sotkun lisäksi komission kokoaminenkin on ollut yhtä tuskaa. Siinä on (Gallian) kukkona kiekunut kotimaisen kannatuksensa menettänyt Ranskan presidentti Emmanuel Macron. Budjettiraamit pitäisi saada seuraavalle kaudelle vuosiksi 2021-2027. Suomen esitys on, että se olisi 1,03-1,08 prosenttia EU-maiden yhteisestä bruttokansantulosta. Komissio on 1,11:n kannalla. Maatalous- ja aluekehitysrahat vähenevät. Koulutukseen, "innovaatioihin", maahanmuuttoon ja puolustukseen panostetaan. Eteläiset ja itäiset jäsenet ovat budjetin paisuttamisen kannalla. Suomen osuus olisi vuonna 2027 noin 2,3 miljardia ja suurimman maksajan Saksan liki 35 miljardia. Suomi kuuluu nettomaksajiin. Viime vuonna se teki 105 euroa per nokka. Monen EU-maan julkinen sektori on veloissa. Italialla sitä on 135 prosenttia BKT:stä. Suomi on nipin napin rajalla 59 prosentillaan. Saksalaisen tutkimuslaitoksen mukaan eniten EU-jäsenyydestä ovat vuosina 1999-2017 hyötyneet Saksa, noin 23 000 euroa per asukas, ja Hollanti 21 000. Vastaavasti Italia on "hävinnyt" 73 000 ja Ranska 56 000. Suomi ei ollut laskelmissa. Olisiko vuonna 2035 Euroopan parlamentti lopettanut älyttömän edestakaisen muuttamisensa kahden kokouspaikan, Brysselin ja Strasbourgin väliä? Koska Ranska saa päättää, niin tuskinpa. Kellojen - tai paremminkin ajannäytön - siirtely sentään loppunee parissa vuodessa. Kirjoittaja on SK:n entinen päätoimittaja.