Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Tähtijutut Ajanviete Näköislehti Satakunta Urheilu Porilaine Kulttuuri

Joka viidettä porilaisnuorta on häiritty seksuaalisesti - ja se on liikaa

“Ei mua ainakaan oo koskaan häiritty. Tai mitä nyt nää perus: huutelut kadulla, takapuolesta puristelut ja kadulla seuraamaan lähteneet.” Suurin piirtein näin seksuaalisesta häirinnästä keskustelee työporukka Yksittäistapaus -elokuvasarjan Juhlatunnelma -lyhytelokuvassa. Yle Areenassa nähtävillä oleva Yksittäistapaus -elokuvasarja nostaa kivuliaalla tavalla esiin sukupuolittuneen väkivallan, seksuaalisen häirinnän ja näiden ilmiöiden käsittelyn nykytilan. Tilanteet ja niihin reagointi on lyhytelokuvissa niin aitoa, että pala nousee kurkkuun: Koulutyttö koittaa selvitä koulumatkastaan bussissa, kun kukaan ei puutu selvään häirintätilanteeseen. Seksuaalista häirintää kokenut kollega onkin juhlatunnelman pilaaja ottaessaan kokemuksensa puheeksi. Moni pystyy samaistumaan ja tunnistamaan tilanteet. Seksuaalinen häirintä on niin syvällä rakenteissamme ja kulttuurissamme, että se on arkipäivää kouluissammekin. Kouluterveyskyselyn tulokset vuodelta 2019 ovat huolestuttavia. Porilaisista 8.- ja 9.-luokkalaisista yli joka viides kertoo kokeneensa seksuaalista häirintää kuluneen vuoden aikana. Ikäluokan tytöistä ahdistelua kertoo kokeneensa liki 38 prosenttia. Tulokset ovat hieman maan keskiarvoa korkeammat. Lukemat ovat hälyttäviä. Valtaosa häirinnästä ei tapahdu koulun seinien sisällä. Se tapahtuu vapaa-ajalla ja verkossa. Tilanteiden ja mahdollisesti pitkään jatkuneen häirinnän vaikutukset näkyvät kuitenkin koulun ja nuoren arjessa kuormittumisena ja ahdistuneisuutena. Seuraukset voivat olla hyvin kauaskantoiset. On syytä pohtia, onko oppilaitosten henkilöstö, sekä opettajakunta että oppilashuolto, valmiita kohtaamaan seksuaalisen häirinnän todellisen laajuuden ja moninaiset ilmentymät. Onko koulujemme henkilökunnalla, niillä turvallisilla aikuisilla, osaamista ja riittäviä voimavaroja selvittää nuorten häirintäkokemuksia? Porilaisnuorista 46 prosenttia kertoo, että ei saanut tukea koulun aikuisilta seksuaaliseen häirintään tai väkivaltaan, vaikka olisi tarvinnut. Jos opimme ummistamaan silmämme ongelmalle jo koulussa, miten voimme olettaa, että häirintää osattaisiin käsitellä ja sitä kyettäisiin ennaltaehkäisemään työelämässä? Ennaltaehkäisy on häirinnänkin osalta korjaavia toimenpiteitä parempi vaihtoehto. Monet organisaatiot ovat tarttuneet ongelmaan muun muassa nimeämällä ja kouluttamalla häirintäyhdyshenkilöitä. Jokaisessa organisaatiossa tulisi olla toimenpidemalli siihen, miten häirintätilanteisiin puututaan ja ennen kaikkea, miten niitä ennaltaehkäistään. Vastuullisena työnantajana ja turvallisten opiskeluympäristöjen mahdollistajana myös Porissa tulee luoda häirinnän ennaltaehkäisyn ohjelma. Ilmiönä seksuaalinen häirintä on onneksi noussut julkiseen keskusteluun ja keskustelu on yhä moniäänisempää. Jotta häirintää voidaan ehkäistä ennalta ja siihen voidaan puuttua, on asiaa tärkeää pitää esillä. Keskustelun on jatkuttava, kunnes riittäviin toimenpiteisiin on ryhdytty ja tuloksiin päästy. Kirjoittaja on porilainen vihreä kaupunginvaltuutettu.