Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Porilaiset pitkän linjan punkbändit Appendix ja Destrucktions striimaavat keikan lauantaina – iso osa yleisöstä on USA:ssa ja Meksikossa

Appendixin ja Destrucktionsin pitäisi olla parhaillaan kiertämässä Yhdysvaltoja ja Meksikoa 12 keikan kiertueella, mutta koronavirus sotki suunnitelmat. Kiertue on nyt siirretty marraskuulle. Fanien pettymystä lievittääkseen bändit päättivät soittaa ja striimata lauantaina keikan ilmaiseksi Youtubeen. Yhteiskeikka on suunnattu etenkin bändien yleisölle ulkomailla, mutta mikään ei estä seuraamasta sitä myös täällä yhtyeiden kotiseudulla. Pitkän linjan suomalaisilla punkyhtyeillä on nykyään se outo tilanne, että ne nauttivat suosiosta USA:ssa ja Latinalaisessa Amerikassa, eivät niinkään Suomessa. Innostusta ei vähennä se, että bändien biisit ovat suomenkielisiä. – On aika hupaisaa huomata, että porukka laulaa mukana suomenkielisiä kertosäkeitä. Oon kyllä itsekin kuunnellut paljon tsekkiläisiä ja puolalaisia bändejä, joiden kielestä en ymmärrä mitään. Nuorempana kun ei ymmärtänyt englantia, vaistosi silti, mistä biisit kertoivat. Uho tulee läpi, toteaa Appendixin laulaja Mikki Borgersen . Suunniteltu kiertue olisi vienyt Appendixin jo kolmatta kertaa Yhdysvaltoihin ja Meksikoon. Siellä yleisö on kiinnostunut nimenomaan englantilaisesta ja suomalaisesta punkista. Suomi oli 1980-luvulla yksi Euroopan aktiivisimmista hardcore punk -maista. – Suomen kielessä on jotain sellaista alkukantaista, että se sopii hardcore punkiin, Borgersen sanoo. Sekä Appendix ja Destrucktions edustavat alkuperäistä 80-luvun punkskeneä. Borgersen on ollut Appendixin laulaja vuodesta 1982. Hän uskoo punkin kiinnostavan meksikolaisia erityisesti, koska monet heistä elävät vaikeissa olosuhteissa. Yhteiskunnalliselle punk-protestille on maassa tilausta. Keikoilla Meksikossa hän on todistanut, miten ihmisten nahkatakeissa näkyy paljon suomalaisten punkbändien nimiä, kuten Riistetyt ja Kaaos. – On todella outoa, että suomenkielinen musiikki alkaa 35 vuoden päästä jytäämään jossain maailmalla. En olisi 1980-luvulla ikinä uskonut tätä, Borgersen toteaa. Destrucktionsin laulaja Mika Merikaita kertoo, että Suomen diggailu on mennyt Meksikossa niin pitkälle, että paikalliset punkbändit suosivat nimissään Ä- ja Ö-kirjaimia. Meksikossa punkkeikoilla meno on melkoisen hurjaa. Turvamiehiä tarvitaan kymmenen, koska muuten yleisö hyppii lavalle. – Pogoilu, tanssiminen, riehuminen ja toisten päälle hyppiminen vaikuttavat sivusta seurattuna hullulta meiningiltä. Ne keikat eivät ole oikeastaan konsertteja, vaan yleisö eläytyy tosissaan mukaan, Borgersen kuvaa. Appendixin keikkaillessa Yhdysvalloissa yleisö alkoi kysellä Destrucktionsin perään, koska Appendixin basisti Miksa Huhdanpää soitti aiemmin ulvilalaisyhtyeessä. Kysynnän innoittamana Destrucktions teki pari vuotta sitten comebackin ja seuraa nykyään Appendixia keikoille. Bändit jakavat yhteisen basistin ja rumpalin ( Sami Valverinne ). Suomessa omia punk-bändejä ei osata arvostaa samalla tavalla kuin ulkomailla. Porilaisyhtyeiden lisäksi muutkin punk-konkarit, kuten Terveet Kädet ja Riistetyt, kiertävät siksi Yhdysvalloissa. Borgersenin mukaan Suomessa näkyy bändien suhteen ikärasismi. Merikaita puhuu samasta asiasta. Destrucktionsin jäsenistä kaikki ovat yli 50-vuotiaita. – Me olemme ensimmäisen aallonharjan ensimmäisiä bändejä, jotka soittivat rehellistä punkkia. Sitä digataan edelleen ulkomailla. Ihmiset ovat mukana, pogoavat ja riehuvat aivan hurmioituneina. Se ei katso bändin jäsenten ikää eikä ulkonäköä. Pääasia on, että sedät jaksavat heilua. Se on hienoa, Merikaita toteaa. Meksikossa yleisössä on jopa perheitä, joissa on punkkareita useissa sukupolvissa irokeesipäisistä punkpapoista ja -mummoista lapsenlapsiin. Borgersen työskentelee päivätyönään yrityksessä, joka rakentaa näyttelyosastoja eri puolille Suomea ja Eurooppaa. Kun yleisötapahtumia ei järjestetä, työt ovat vähissä. Yrityksen halliin rakennetaan nyt studio punkbändien keikan striimausta varten. Lauantain striimi on vähän normaalikeikka lyhyempi. Kumpikin bändi esittää noin 5–6 biisiä. Borgersen on miettinyt, että striimatulle keikalle voisi tehdä jatkoa. Appendix voisi toimia housebändinä ja pyytää muita suomalaisia punkbändejä vierailemaan keikoilla. Vaatiiko esiintyminen nyt bändiltä erityistä asennoitumista, kun paikalla ei ole liveyleisöä? – Suomessakin olemme vetäneet keikkoja, missä ei ole ollut yleisöä paikalla, joten ei tämä sinänsä ole mikään kauhean uusi tilanne, Borgersen sanoo ja nauraa. Koronavirus ja sen aiheuttama koteihin eristäytyminen poikinevat jossain vaiheessa punkbiisejä. Appendix tekee parhaillaan uutta musiikkia, mutta ei aio vielä tarttua korona-aiheeseen. – Ehkä myöhemmässä vaiheessa. Ei viitsi sohia ampiaispesään, Borgersen toteaa. Hänestä on muutenkin tuntunut viime aikoina vaikealta tehdä biisejä, joiden sanoituksista kukaan ei loukkaantuisi. Nykyaikana hänestä vaikuttaa siltä, että on sallittua haukkua enää itseään. Kaikki muunlainen kritiikki saa jonkin ryhmän pillastumaan. Kiinassa pitkän eristyksen jälkeen ulos päässeet ihmiset menivät joen rantaan huutamaan. Siinä sitä on punk-henkeä! – Voi olla, että kun Suomessa päästään taas keikoille, jopa suomalaisilla on samanlaista meininkiä kuin meksikolaisilla. Pääsee huutamaan välillä – se tekee varmasti hyvää, Borgersen sanoo. Punkvisio Appendix & Destrucktions live at youtube lauantaina 11.4. klo 23.