Ladataan
Pääaiheet Verokone 100 tuoreinta Tähtijutut Satakunta Urheilu Näköislehti Testit ja visat Porilaine Kulttuuri

Innostus hyönteisruokaan taantui odotteluksi – honkajokelaiskasvattaja tuplaa tuotantotilansa, sillä viime kesä meni yli odotusten

Noin kaksi vuotta sitten Suomi hurahti hyönteisiin. Hieman yllättäen tullut lakimuutos salli sirkan hypätä suomalaisten ruokapöytään sellaisenaan tai erilaisina jalosteina. – Ehkä innostus johtui siitä, että ennen kielletystä tuli yhtäkkiä sallittua. Kun media vielä suitsutti hyönteisruuan tulemista, moni halusi kokeilla. Moni näki tilanteessa myös bisneksen mahdollisuuden ja alkoi kasvattaa hyönteisiä, yleisimmin sirkkoja, sanoo Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkija Pertti Marnila. Hyönteissyönti oli toki tullut Suomeen pienten piirien harrastukseksi jo vuosia ennen lainmuutosta, muttei suinkaan ensimmäistä kertaa. – Euroopassa popsittiin aivan yleisesti monenlaisia ötököitä vielä 300 vuotta sitten. Mieleeni muistuu tammihärkäkeiton maukkautta kuvaileva vanha kirjoitus. Sitten hyönteiset jostain syystä katosivat ruokavaliostamme lähes kokonaan. Monessa maailmankolkassa ne ovat olleet tärkeä osa ruokavaliota aina, Marnila kertoo. Markkinoille lähdettiin turhan kiireesti Monen sirkkakasvattamon taru jäi lyhyeksi. Fazerkin veti isosti mainostamansa sirkkaleivät kaikessa hiljaisuudessa markkinoilta lyhyen kokeilun jälkeen. Marnila näkee hyönteisbuumin lässähtämiseen useita syitä. – Ennakkoluulottomia maistajia kyllä riitti, mutta ruokahyönteiset ja niistä tehdyt jalosteet olivat aika kalliita. Tuottajilla oli kiire vastata kysyntään, etteivät muut ehtisi ennen. Markkinoille lähdettiin ehkä osin ilman tarpeellista osaamista ja ainakin puutteellisella tuotantoteknologialla, Marnila sanoo. – Hieman yllättävää oli, että eniten kasvatettiin sirkkoja, sillä esimerkiksi jauhopukin toukka on helpompi kasvatettava ja umamiaromisena mielestäni myös sirkkaa maukkaampi. Marnila kuitenkin uskoo, että hyönteisten osuus ruokavaliossamme kasvaa hiljalleen. – Tutkittavaa on vielä paljon, mutta onhan hyönteinen varsinaista superruokaa. 250 grammaa sirkkaa päivässä, ja vatsakin voi hyvin. Sirkan kautta toukkiin Finsect Oy avaa marraskuussa Vantaalla hyönteisruoan prosessointilaitoksen. Sillä on tuottajayhteisössään 27 sirkkafarmia, joukossa myös hyvin pieniä kasvattamoja. Finsectin toimitusjohtaja Antti Reen sanoo, että laskeneen myynnin aikanakin ala on kehittynyt. – Olemme pian käännepisteessä. Prosessointi ja tehokkuus paranevat tuotantoketjussa niin, että pystymme jo kilpailemaan tuontitavaran kanssa. Sirkkakilon hinta liikkuu nyt kympin ja kahden välillä. Finsect on saanut sirkkatuotteensa koe-erän keskieurooppalaisen supermarketketjun hyllyille. Tuota erää varten yhtiö osti kesällä kaikki sirkat, jotka Suomesta löysi. Reen myöntää, että välillä tulee aikoja, jolloin kauppa ei käy eikä tavara kulje. – Yrityksemme on kuitenkin koko ajan kasvanut. Hyönteisistä tulee vielä arkinen raaka-aine kotikeittiöihin. Sirkalla ollaan liikkeellä siksi, että kynnys sen maistamiseen on matalampi kuin toukan haukkaamiseen. Eräänlainen myönteinen porttiteoria toimii tässä: ensin sirkkaa, sitten toukkaa. Myös Luken erikoistutkija Susanne Heiska sanoo, että sirkka on kärki, jolla oli hyvä lähteä totuttamaan suomalaisia hyönteisruokaan. Sirkkakasvattamoja oli viime vuonna lähes sata, nyt ehkä viitisenkymmentä. Hyönteisten kasvatus on useimmiten sivuelinkeino. Heiskan mukaan nyt ovat jäljellä todelliset uranuurtajat, ja heillä on hyvä vauhti päällä. Toukka jalostaa jätteet – Jos suomalainen kuluttaja käyttäytyy niin kuin yleensä länsimaalaiset, hyönteisruoka alkaa mennä kaupaksi yhä paremmin. Tilanne muuttuu, kun hyönteisistä saadaan kehitetyksi sellainen ruoan ainesosa, joka ei ole kalliimpi kuin niin sanotut tavanomaiset ruoka-ainekset. Nyt hyönteisiä syödään lähinnä pikkupurtavina, tulevaisuudessa esimerkiksi eineksissä, erikoistutkija Susanne Heiska kertoo. Kasvatettavien hyönteisten suurin merkitys saattaa olla muu kuin käyttö ihmisten ravinnoksi. Hyönteispohjainen rehuteollisuus kasvaa nopeasti, ja uusia käyttömahdollisuuksia löydetään. – Esimerkiksi mustasotilaskärpästä voidaan kasvattaa meilläkin vaikka teollisuuden hukkalämmön avulla. Kun kärpästen ulottuville annetaan tuhat kiloa biomassaa, se muuttuu kahdessa viikossa 200 kiloksi toukkia ja 200 kiloksi jätöstä, joka on hyvää lannoitetta. Mustasotilaskärpäsen toukat syövät melkein mitä tahansa orgaanista eivätkä kerää itseensä raskasmetalleja. Runsaasti rasvaa ja proteiinia sisältävät toukat käyvät rehuksi monenlaisille eläimille, ja toukista voidaan erottaa ainesosia kemianteollisuuden käyttöön. Jäte voi toukan kautta näin muuttua vaikka liimaksi, väriksi tai päällysteaineeksi. Sirkka maistuu maalla Grasshopper Brothers oy kasvattaa kotisirkkoja Satakunnan Honkajoella. Vanhasta navetasta eristettyyn 16 neliömetrin farmiin mahtuu varttumaan jopa 100 000 sirittäjää. Talven aikana tuotantotilat tuplataan. Nyt kokeilussa on myös lemmikkien rehuksi kasvatettavia jauhomatoja ja jättitorakoita. Niillä näyttäisi olevan hyvin kysyntää. Yrityksen toimitusjohtaja Niko Kuronen kertoo, että hyönteisbisnes on laajennuksen jälkeenkin vain sivuelinkeino. Sirkkaa kasvatetaan ja pakastetaan läpi vuoden, mutta kesällä Kurosen pitää kiireisenä sirkkaruokavaunu, jonka kanssa kierretään tapahtumia katuruokaa tarjoillen. – Viime kesä meni yli odotusten. Välillä on myyty kaikki mukana ollut viimeistä sirkkaa myöten. Sirkkaveljesten kokemukset kesän myyntireissuista osoittavat, ettei hyönteisruokabisneksen kasvu ole kaupunkien nuorten trendisettereiden varassa. – Mitä kauemmas maaseudulle ja pohjoiseen mennään, sitä paremmin käy kauppa. Huonoin myynti oli viime kesänä Helsingin keikalla. Bugi 2019 -hyönteisruokafestivaali kauppakeskus Puuvillassa Porissa keskiviikkona 30. lokakuuta kello 10-15. Juttua on korjattu 30.10: Kun kärpästen ulottuville annetaan tuhat kiloa biomassaa, se muuttuu kahdessa viikossa 200 kiloksi toukkia, ei 800 kiloksi, kuten jutussa alun perin todettiin.