Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Urheilu Näköislehti Lukemisto Kulttuuri Porilaine

Tässä on kesän tylsin taidenäyttely: Rauma Triennalessa taiteilijat etsivät rauhaa ärsykkeiltä

Rauma Triennale -kesänäyttelyn aiheena on tylsyys. Tekijät halusivat vaalia tylsyyttä ärsykkeitä pursuavassa maailmassa ja kysyä, onko tylsyydessä jotain, mistä ihmisen kannattaisi pitää kiinni. Idea tuli näyttelyn kuraattorilta Anna Vihmalta . – Huomasin, kuinka jumissa olen puhelimessa. Käytän kaikki tyhjät hetket. Elämääni on muuttanut se, etten enää tuijota junan ikkunasta ulos, vaan tuijotan puhelinta. Se vaikuttaa ajatteluuni ja olemiseeni, Vihma kertoo näyttelyn lähtökohdista. Näyttelyssä on mukana yhdeksän taiteilijaa. Taideteokset eivät kuvita tylsyyttä suoraan, vaan tuovat siihen erilaisia näkökulmia, kuten keskittymistä vaativan työskentelyn. Näin näyttelyn kolme taiteilijaa kertovat ikävystymisestä ja teoksistaan: ”Tyhjä aika on välttämätöntä” Sari Palosaari: Relation Shift ”Pikku hiljaa näyttelyn aikana nämä kivet halkeavat. Teoksen materiaalina ovat tyynyt, luonnonkivet ja äänetön halkaisuaine, jota kutsutaan etanadynamiitiksi. Aineen vaikutus ottaa oman aikansa riippuen kiven koosta ja kuumuudesta. Etanadynamiitti muuttaa itsessään muotoa vielä pitkän aikaa sen jälkeen, kun kivi on haljennut. Olen ollut monta kertaa paikalla, kun kivet ovat haljenneet. Silloin alkaa kuulua pientä kilinän tyyppistä ääntä, napsuntaa. Moni kuvittelee kivelle tumman, matalan äänen, mutta ääni on korkea, koska mineraalit irtoavat. Lopuksi voi kuulua rouskahdus, varsinkin, jos kivi pääsee kaatumaan. Ensisijainen lähtökohta teokselle oli tämä museon tila. Sain rakennettua ullakolle tilan, jossa pystyn tekemään objekteille läsnäolon tunnun. Näyttelyteemaa ajattelin sitä kautta, että tähän teokseen tulee levollisuuden ja järkkymisen jännite. Se, joka tulee katsomaan teosta, ei välttämättä näe tapahtumaa. Hän joutuu odottamaan ja tyytymään siihen, ettei kaikki tule heti, vaikka hän niin haluaisi. Tapahtuma on todella hidas. Jotkut ihmiset ovat kokeneet nämä prosessit ärsyttäviksi, koska he eivät voi itse vaikuttaa tapahtumiin. Erilaisia tunnereaktioita on paljon. Joku saattaa miettiä, nopeutuisiko prosessi, jos hypin. Tylsyys iskee. Toisista on jännittävä ajatus, että he katsovat jotakin niin pysyvää kuin kivi. He pystyvät mielikuvituksen kautta pääsemään ajatukseen kiven halkeamisesta. Tylsyys on kauhean värittynyt sana. En tiedä, onko se tässä näyttelyssä huumoria. Mielestäni tylsintä omassa työssäni taiteilijana on kirjanpito. Tyhjä aika on välttämätöntä taiteilijan työssä. Nykypäivänä sitä on vaikea ottaa. Tulee pieni häpeäntunne siitä, että vie lapsen päiväkotiin ja menee itse makaamaan sohvalle tai lähtee kävelylle mietiskelemään. Tyhjä aika on kuitenkin välttämätöntä, jotta jotain alkaa syntyä.” ”Rakastan tylsyyttä” Hertta Kiiski: Tässä (Tylsyys) ”Tämä on paikkasidonnainen video, joka on kuvattu samassa paikassa kuin missä se näytetään. Teos on työskentelyssäni tyypillinen. Usein kuvaan näiden kahden tytön kanssa: oman tyttäreni Irman ja hänen serkkunsa Ellin. He ovat nyt kaksitoistavuotiaita. Olemme työskennelleet improvisaatiovideoiden kanssa siitä asti, kun he ovat olleet kuusivuotiaita. Meillä on aina tosi hauskaa, kun teemme näitä. Kun katsoja tulee näyttelyyn, hän on tietoinen siitä, että teos on tehty juuri tässä paikassa, ja nämä ihmiset ovat olleet tässä. Se tuo tietynlaista energiaa. Tytöt työskentelevät täysin improvisoiden. Mietimme yleensä yhdessä asut, ja nykyään he tekevät itse myös fantasiameikkejä. Kerroin heille tylsyyden teemasta, ja he lähtivät tutkimaan tilaa. On kiinnostavaa, että he pystyvät vielä unohtamaan kameran. Heillä on vielä taito olla täysin luonnollisia tilassa, kameran edessä ja toistensa kanssa. He ovat kuin lintu- tai kalaparvi, liikkuvat aika synkronisoidusti, eivätkä tarvitse sanoja, sillä kommunikaatio tapahtuu kehollisesti. Teoksella ei ole loppua, alkua eikä narratiivia. Koetan tehdä näistä videoista meditatiivisia: kuin katsoisi tulta tai aaltoja. Itse en ole ikinä tylsistynyt. Pystyn olemaan koko päivän hyvin helposti tekemättä näennäisesti yhtään mitään. Ajatukset tulevat silloin, kun ei ole mitään tekemistä eikä tarvetta pohtia mitään. Toisaalta selaan Instagramia hulluna. Se on hyvin addiktoivaa. Koetan olla demonisoimatta sitä, koska silloin se alkaa kiinnostaa vielä enemmän. Yritän suhtautua siihen stoalaisella rauhallisuudella, että tällaistakin on. Samalla yritän, ettei se valtaisi itseäni kokonaan. Meillä on nykyään ihan järkyttävästi ärsykkeitä. Valokuvaajana mietin, haluanko tuottaa maailmaan lisää kuvia. Kuvia on ihan liikaa. Osittain siksi olen siirtynyt tekemään tilallisempia teoksia.” ”Tylsyys on vastarintaa” Nabil Boutros: Ovine Condition (Celebrities) ”Tämä teos liittyy näyttelyyn sen ajatuksen kautta, että meidän täytyy käyttää aikaa ympäristömme katsomiseen. Siihen tarvitaan ripaus tylsistymistä. Silloin voi löytää uudenlaisen yhteyden asioihin. Mieleen on tehtävä tyhjää tilaa, jotta voi ottaa vastaan uusia asioita. Olen kuvannut lampaita kuin ottaisin ihmisten muotokuvia. Menin paikkoihin, joissa lampaiden omistaja salli minun pystyttää studion salamavaloineen ja mustine verhoineen. Lampaiden hoitajan tehtävä oli pitää eläimet studiossa rauhallisina. Salamavalo ei häirinnyt lampaita lainkaan. Ongelmia aiheuttivat kuvauksissa lähinnä karitsat, jotka vaativat emojensa huomiota. Lampaat eivät pelänneet lainkaan vaan olivat hyvin rauhallisia. Pystyin heti näkemään lampaiden hoitajista, kuka rakasti lampaita, ja kuka näki ne pelkkinä elukoina. Tämä suhtautuminen vaikutti paljon siihen, miten lampaat käyttäytyivät. Me ihmiset emme koskaan katso lampaita. Näemme ne vain osana laumaa, merkityksettöminä ja typerinä, koska ne juoksevat pysytellen koko ajan yhdessä. Myös me ihmiset olemme samanlaisia. Ajattelemme ylpeinä olevamme yksilöitä mutta reagoimme asioihin samalla tavalla kuin toiset. Siihen on hyvä syy: turva. Yhdessä tunnemme olevamme paljon paremmin turvassa kuin yksin. Pidämme lampaita typerinä laumasieluina, jotka eivät ajattele ja ole yksilöitä. Se ei ole totta. Ne ovat yhdessä suojan takia. Tylsyys merkitsee itselleni eräänlaista vastarintaa. Se tarkoittaa ihmiselle asetettujen odotusten vastustamista, rahan perässä juoksemisen ja aikaa vievien velvollisuuksien vastustamista. Se tarkoittaa myös aikaa vievien asioiden, kuten sosiaalisen median, vastustamista. Jos ihminen ei koskaan pysähdy, hän ei pysty näkemään eikä kuulemaan mitään. Tylsistyminen on ihmiselle hyvin tärkeää.” Rauma Triennale 2019 – Rakas tylsyys 8.6. –15.9. Rauman taidemuseo ja Tarvontorin tyhjilleen jäänyt kauppakeskus.