Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Ajanviete Tähtijutut Näköislehti Kulttuuri Porilaine Urheilu Live

Hammashoidon laskutus on saatava selkeämmäksi – eri potilaat voivat maksaa eriävän loppusumman tarkalleen samasta työstä

Helsingin Sanomien 25. helmikuuta julkaisemassa artikkelissa hammaslääkäripalveluiden maksuista esiin nostettu potilaiden kokema turhautuminen ja maksujen ihmettely on ymmärrettävää. Itse olen ihmetellyt vastavalmistuneena hammaslääkärinä hammashoidon toimenpideluokituksen käyttöön liittyviä epäselvyyksiä. Toimenpideluokituksella kuvataan potilaalle tehtäviä kliinisiä toimenpiteitä. THL:n ylläpitämään luokitukseen perustuvat myös sekä julkisen sektorin hammaslääkärien toimenpidepalkkiot että yksityisen sektorin hammashoidon Kela-korvaustaksat. Toimenpideluokitus- sekä palkkiojärjestelmä on epäselvä, tulkinnanvarainen ja sovellettavissa käyttäjänsä parhaaksi näkemällä tavalla ilman, että sitä riittävästi valvottaisiin. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että järjestelmä mahdollistaa epäoikeudenmukaisen ja epätasa-arvoisen laskutuksen. Eri potilaat voivat maksaa eriävän loppusumman tarkalleen samasta työstä hammaslääkärin merkitsemistä toimenpiteistä ja koodeista riippuen. Koska julkisella puolella käytetyt toimenpidekoodit määrittävät osaksi hammaslääkärin palkkaa ja yksityisellä puolella Kelan maksamat korvaustaksat määräytyvät koodien mukaan, voi syntyä tilanne, jossa taloudelliset kannustimet ohjaavat toimenpidekoodien käytössä. Hammashoito on luottamushyödyke, jossa hoito perustuu potilaan ja lääkärin väliseen luottamussuhteeseen, eikä potilas itse pysty arvioimaan hoidon laatua ja tarpeellisuutta jälkikäteen. Tästä johtuen potilas ei ymmärrä saamansa laskun perusteena olevien toimenpideluokituksen koodien sisältöä, eikä pysty kyseenalaistamaan, vastaavatko tehdyt toimenpiteet laskutuksen perusteena olevia toimenpidekoodeja tai olivatko ylipäätään kaikki tehdyt toimenpiteet tarpeellisia suunterveyden kannalta. Koulutukseni aikana meille sanottiin, että meistä tehdään lääkäreitä eikä porakoneita. Nykyinen järjestelmä kannustaa kylläkin jälkimmäiseen, sillä esimerkiksi karieksen pysäytyksestä hammaslääkäri ei saa toimenpidepalkkiota, mutta paikkaamisesta saa. Lisäksi palkkion suuruus vaihtelee sen mukaan, kuinka hammaslääkäri määrittää yhden tai useamman pinnan välisen täytteen eron – tähän kun ei ole yksiselitteistä oikeaa ja väärää. Ja potilas parka ei ymmärrä tästä koodiviidakosta sitä vähääkään kuin vastavalmistunut porakone. Hammaslääkärin ja potilaan välisen kommunikaation merkitys korostuu, kun puhutaan hoitosuunnitelmasta ja kustannusarvioista ja näissä mahdollisesti tapahtuvista muutoksista. Rehellisellä ja selkokielisellä keskustelulla hoidosta ja sen kustannuksista vältyttäisiin monelta mielipahalta. Nykyisen toimenpideluokituksen käyttöä tulisi uudistaa, tehdä järjestelmästä läpinäkyvämpää ja tehdä se ymmärrettävämmäksi myös potilaalle. Toimenpidekoodien käytön läpinäkyvyyttä ja valvontaa lisäämällä myös koodikikkailu saataisiin vähentymään, mikä edistäisi yhdenvertaisten hammaslääkäripalveluiden saamista, tehostaisi hammashoitoa ja tuottaisi säästöjä kunnalle. Kirjoittaja on hammaslääkäri Joensuusta.