Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Pyyhepäivänä Porinkin kaduilla voi näkyä ihmisiä kantamassa harrastelijaliftarin tärkeintä varustetta

Linnunradan Käsikirja Liftareille lienee maailman ainoa viisiosainen trilogia. Brittihumoristi Douglas Adamsin luoma maailma on täynnä järjettömyyksiä ja outoja tilanteita, joten se on näin satakuntalaisen näkövinkkelistä helposti lähestyttävä ja ihan järkeenkäypä. Jos siis tänään maanantaina tapaat kadulla kanssaihmisen, joka kantaa mukanaan pyyhettä keskellä kirkasta päivää, älä hätäile! 25. toukokuuta vietetään kansainvälisesti epävirallista Pyyhepäivää kirjailija Adamsin muistoksi. Silloin jokaisen harrastelijaliftarin tulisi kantaa mukanaan pyyhettä,  peukalokyytiläisen tärkeintä varustetta. Pyyhkeestä on moneksi, vakuuttaa Käsikirja lukijalleen. Pyyhkeeseen voi kääriytyä matkatessaan Jaglan Betan kylmien kuiden pinnalla. Sen voi kääriä päänsä ympäri päästäkseen hengittämästä Aittaluodon myrkyllisiä kaasuja tai välttääkseen Traal-planeetan verenhimoisen sontiaismolottajan katsetta. Pyyhettä voi myös käyttää merkinantovälineenä pulaan joutuessaan, lähitaisteluaseena ja tietenkin siihen voi kuivata itsensä, jos se vielä näyttää kyllin puhtaalta kaiken tämän jälkeen. Ennen kaikkea, rakkaat koronahamsterit: mitä on WC-paperi, ellei vain alkukantainen pyyhe? Tietysti pyyhkeen kanssa heiluminen, oli se kuinka hyödyllistä tahansa, ei ole kaikille. Kyllähän ajatus tuntuu vähän höpsöltä näin parveke-Daruden ja yksin pihalla laulettavan Suvivirren luvattuna aikana. Vuoden 2020 pitäisi olla edelleenkin sitä tulevaisuutta. Missä ovat avaruusalukset, kapteeni Pirk, tai näkymättömyyskentät? Olisi edes nykyaikaan sopeutunut KELA-byrokratia, tai valomiekkoja. Edellälistatut esimerkit tuntuvat naurettavan epärealistisilta, mutta yksi niistä on jo olemassa. Täysin toimiva näkymättömyyskentän vastine - JTO. Jonkun Toisen Ongelmakenttä, JTO, on Käsikirjan mukaan energiatehokas tapa saada asiat vaikuttamaan näkymättömiltä kohteen mielessä. Sen teho perustuu ihmisen luontaiseen haluun olla näkemättä mitään, mitä ei oikeasti halua nähdä. JTO onkin menestyksellisesti ollut käytössä jo vuosia kotona asuvien teinien ja aamuvuorossa työskentelevien baarimikkojen keskuudessa. Jos se ei aivan välittömästi vaikuta minuun, niin voisinko vain olla kuin sitä ei olisikaan? Se on astioiden uhkaava räsähdys, kun kuivauskaapin ovi on jo suljettu. Olematon liru kahvia, joka jää pannuun seuraavalle hakijalle. Pakasteherne, joka kierii sinne hellan ja keittiötason väliseen pieneen koloon. Onko minun ihan pakko? Jos jätän tämän ihan tähän vain ja toivon hiljaa, että seuraava sitten tekee asioille jotain.