Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Urheilu Näköislehti Lukemisto Kulttuuri Porilaine Testit ja visat

Arvio: Ooppera Raumalla kosketti aidosti

Siniparran linna. Béla Bartokin yksinäytöksinen ooppera 9.8. Rauma-salissa. Rooleissa Siniparta Mika Kares (basso), Judit Hannakaisa Nyrönen (sopraano) ja Reetta Parvikko (tanssi). Kirill Kozlovski , piano. Libretto Béla Balász . Uusien tekstien käsikirjoitus Elina Aalto . Tanssijan puku Elina Vättö . Valot Jaakko Sirainen . Ohjaus Siljamari Heikinheimo . Rauma Festivo 6. -10. elokuuta. Rauma Festivon ohjelmisto laajeni uusille urille. Béla Bartókin Herttua Siniparran linna on festivaalin ensimmäinen omatuotantoinen oopperaesitys. Oopperan libretto perustuu vanhaan ranskalaiseen satuun, jonka Charles Perrault julkaisi jo vuonna 1697. Siinä rikas aatelinen murhaa liian uteliaan vaimon. Elina Aalto oli kirjoittanut librettoon uutta tekstiä, mikä näkyi jo aivan aluksi esiripun yläosaan heijastetulla toivotuksella: Tervetuloa parisuhdeseminaariin. Hannakaisa Nyrönen (Judit, sopraano) puhui mikrofoniin parisuhdeseminaarin vetäjänä Aallon muut tekstit. Näin yksinäytöksinen tunnin mittainen ooppera sai hiukan lisää kestoa. Judit on jättänyt perheensä ja karannut omista häistään rakastuttuaan intohimoisesti Herttua Sinipartaan. Perillä synkässä linnassa Judit haluaa sinne lämpöä ja valoa ja vaatii itsepintaisesti Sinipartaa antamaan avaimet lukittuihin oviin. Kauhuromantiikkaa sisältävä ooppera piti hyvin jännitteensä. Jaakko Siraisen valot tukivat tarinaa, joka eteni linnan synkkiin salaisuuksiin ja valosta pimeyteen. Juhlava lavastus oli tehty talkootyönä. Raumalaiset kodit ja firmat lainasivat huonekaluja esitykseen Festivon hallituksen jäsenten organisoimana. Musiikissa ei ole perinteisiä aarioita. Hannakaisa Nyrösen Judit taipui sulavasti vahvasta tahtotilasta alistumiseen. Alkupuolen intensiteetti syntyi Nyrösen sopraanon ponnekkaista vaatimuksista avata suljetut ovat. Niiden takaa paljastui kidutuskammio, asehuone, aarrekammio, puutarha ja Siniparran aurinkoinen valtakunta, jotka kaikki olivat veren tahrimia. Musiikilla on tärkeä osuus symboliikan ilmaisemisessa ja tarinan kuljettamisessa. Orkesteri olisi ollut ensisijainen ilmaisun väline. Kirill Kozlovski (piano) selviytyi erinomaisesti partituurin haasteista. Reetta Parvikko kuvasi tanssillaan Judithin mielenliikkeitä. (Mykkäroolit, Siniparran kolme aikaisempaa kuollutta vaimoa, oli jätetty pois.) Juditin epäröinti ja kauhu ja koko psykologinen draama konkretisoitui Reetta Parvikon tanssissa ja Siljamari Heikinheimon kokonaisvaltaisessa ohjauksessa. Mika Kareksen lavakarisma kasvoi täyteen mittaan tarinan edetessä. Kareksen basso kalskahti ylväänä, dynaamisesti rikkaana. Kuudennessa huoneessa kyynellampi tyyneydessään soi jäätävänä. Linna edustaa Siniparran sisäistä maailmaa. Siniparta murhaa Juditin symbolisesti. Herttua jää valojen sammuessa pimeyteen ja lohduttomaan yksinäisyyteen. Vahvojen pääroolien ansiosta, voi sanoa, että Raumalla koettiin oopperaa, joka kosketti aidosti.