Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Terveisiä satakuntalaisesta sisäpiiristä, täällä ovat laiskat ja tänne jääneet

"Olen tuntenut häpeääkin. Minua on nolottanut. Olen miettinyt, miksi kukaan ei halua olla ystäväni." 38-vuotias Tuuli Raninen puhui ystävänpäivän Satakunnan Kansassa avoimesti yksinäisyydestään . Hän kertoi asuneensa Satakunnassa pian viisi vuotta, mutta ystäviä hänellä ei ollut. Satakuntalaiset tuntuivat torjuvilta, sulkeutuneilta. Ei auttanut, vaikka miten yritti ystävystyä ja olla aktiivinen. Raninen ei ole ainut. Saimme lehteen lukuisia riipaisevia kertomuksia siitä, miten hankala maakuntaan on aikuisena kotiutua. Moni harkitsi muuttoa pois . Minä olen sisäpiirissä. Sillä sanalla tutkija Anna-Maija Castrén kuvasi Satakunnan Kansan haastattelussa Tuuli Ranisenkin kohtaamaa ilmiötä. Kerroin taannoin työkaverilleni muka-hauskaa tarinaa siitä, miten olin vahingossa ystävystynyt uuden ihmisen kanssa, vaikka olin ennalta uhonnut, että niin ei kävisi. Työkaveri, muualta Satakuntaan muuttanut, piti minulle puhuttelun asenteestani. En tajunnut kehuskelevani sillä, että ystäväpaikkani ovat jo täynnä. Asiat ovat niin hyvin, että en tarvitse uusia. Voin ottaa riskin, että minulta jää sielujen sympatiaa jonkun kanssa kokematta, koska minulla on riittämiin sitä lajia. Se ei johdu siitä, että olisin poikkeuksellisen viehkeä ja sydämellinen henkilö. Se johtuu siitä, että olen satakuntalainen, enkä ole lähtenyt muualle. Olen juuri sellainen ihminen, joka tekee maakuntaan muualta muuttavien elämästä hankalaa. Sisäpiiri syntyy, kun samat ihmiset asuvat ikänsä samalla seudulla. Heillä on verkostonsa, jotka ovat jo täynnä. Muistan tavanneeni yhden parhaista ystävistäni päiväkerhossa 5-vuotiaana. Muutamaan lisää tutustuin 6-vuotiaana päiväkodissa. Tällaisissa ihmissuhteissa ei ihan hirveästi tarvitse esittää tai selitellä. Elämä on helppoa. Ystävyys on puolin ja toisin itsestäänselvyys. Ajatus uudesta ihmissuhteesta on sosiaalisessa yltäkylläisyydessä lilluvan sisäpiiriläisen näkökulmasta väsyttävä. On silti pelottavaa ajatella, mihin kaikkeen sisäpiiri vaikuttaa. Mitä tekevät ystävättömät ihmiset, kun elämässä tapahtuu jotain kamalaa, eikä kukaan tulekaan tuomaan ruokaa ja silittämään hiuksia? Millainen on kunnan- tai kaupunginvaltuusto, joka koostuu vain syntyperäisistä paikkakuntalaisista, koska tuttua ihmistä on niin helppo äänestää? Mitä hyötyä on sisäpiiristä, jos kaikki muut lähtevät pois ympäriltä sinne, missä heidät otetaan mukaan? Kenelläkään ei ole velvollisuutta alkaa ystäväksi vain, koska joku on yksinäinen. Eikä se olisi ystävyyttä – se olisi itsensä kohottamista, alentuvaa ja nöyryyttävää. Silti ajattelen, että sisäpiirin pitää katsoa peiliin. Tuskin se oikeasti olisi niin valtava vaiva päästää edes yksi uusi ihminen osaksi elämäänsä. Sellaisesta saattaisi tosielämässä hyötyä koko kotiseutu. Kirjoittaja on syntymäsatakuntalainen uutispäällikkö.