Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Urheilu Näköislehti Testit ja visat Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Tupakka, viina ja villit vapaudet: onko minulla oikeus vaatia päihteeni niistä kärsivien kustannuksella? – Lieveilmiöt unohdetaan, kun huudetaan yksilönvapautta

Tavaraa 50 grammaa, se tekee 23 euroa. Piipputupakan polttamisesta on tullut luksusta. Viime vuosien veronkorotukset ovat nostaneet tupakkatopan hintaa jopa kymmenellä eurolla. Piippuun sopivaa tupakkaa ei enää myöskään myydä kuin ahtaalle joutuneissa erikoisliikkeissä ja sekavasti verkossa. Pahimmissa skenaarioissa edessä häämöttää täyskielto. Tämä tietysti kirpaisee kaltaistani piippuharrastajaa. Valtio on viemässä mukavan ajanvietteen itseään tuhoavien ketjupolttajien takia. Tupakka ja alkoholi tappavat enemmän kuin liikenne tai terrorismi, olivat tuotteet kuinka laadukkaita tahansa. Nautintoaineet tulivat kuvioihin itselleni täysi-ikäisyyden kynnyksellä, koska muutkin ympärillä bilettivät ja joivat kaljaa. Röökistä en piitannut, koska perheessäni ei poltettu ja vaaroista oli valistettu. Nykyään makuni on tietenkin kehittynyt. Ajan hengen mukaan nautin erikoisoluista, viskeistä ja vaikkapa italialaisista yrttilikööreistä. Sytytän Chacom -piippuni kalareissulla tai patikan päätteeksi, ja saatan sauhutella juhlan kunniaksi pikkusikareita. En ole kuitenkaan laittanut omakotitalon tai edes henkilöauton hintaa tupakkaan. Yksi olut ei muutu tissutteluksi, mutta voin kyllä myös juhlia kunnolla aamuun asti alkoholin merkeissä. Sorretun voiman takia en silti ole, ainakaan toistaiseksi, joutunut katuojaan tai edes selviämisasemalle. Kenties lujan luontoni ansiosta en ole ongelmakäyttäjä. Kaunis ajatus, mutta ei pidä paikkaansa. Tilanteestani on kiittäminen ehjiä kotioloja, rajojen asettamista, vakaata yhteiskuntaa, ilmaista koulutusta ja sosiaalisia suhteita – ei niinkään minua itseäni. Yhtä hyvin voisin olla ongelmissa. Päihteiden liialliseen käyttöön liittyy usein se, että aineet korvaavat jotain muuta. Elämässä on tilanne, että ei ole kovin hauskaa ilman päihteiden tuomaa helpotusta. Yhtä hyvin voisin olla ongelmissa. Onko minulla, melko hyvinvoivalla, ihmisellä oikeus vaatia nautintojeni sallimista? Eliittiasemastani on vaivatonta toivoa viinejä maitokauppoihin ja tupakan verkkomyynnin helpottamista. Pitäähän minun, kohtuukäyttäjän, saada tuhota kehoani oman makuni mukaan. Päihteiden lieveilmiöt unohdetaan, kun huudetaan yksilönvapautta. Tupakka ja alkoholi tappavat enemmän kuin liikenne tai terrorismi, olivat tuotteet kuinka laadukkaita tahansa. Samalla esimerkiksi tupakkateollisuus rahoittaa ajatuspajoja, jotka julkaisevat holhousindeksejä. Olisinkin hyvin varovainen monopolien purkamisessa tai sääntö-Suomen kritisoimisessa. Onneksi nuoriso on parempi tässäkin asiassa. Kuulun viimeisiin ikäluokkiin, joiden mielestä dokaaminen on siistiä . Toisaalta päihteidenkin käyttö jakautuu: osa käyttää yhä vähemmän, mutta osa edelleen enemmän. Alkoholin vähetessä nuuskan käyttö on lisääntynyt. Myös siksi rajoittaminen on perusteltua. Ehkä vielä joskus kohtuus on normaali. Lataan siis jatkossa pesällisen, kaadan kuksaan jallukahvit ja olen tyytyväinen haitallisten harrastuksieni rajoihin.