Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Urheilu Näköislehti Lukemisto Kulttuuri Porilaine Pori Jazz

Suomi-Areenassa ei juuri jännitystä ole, mutta entäpä jos Pori muuttuisi poliittisen trillerin näyttämöksi – ruotsalaiset tekivät niin Almedals-viikolle

Katsoin juuri loppuun kaksi viimeistä osaa uudesta ruotsalaisesta poliittisesta draamatrilleristä Sisäpiiri ( Den inre cirkeln , 2019). Se on maksullisen suoratoistokanavan Viaplayn alkuperäissarja, mutta tulee toivottavasti myöhemmin nähtäväksi myös vapailla tv-kanavilla. Sarjaa voi lämpimästi suositella, sillä se on taattua pohjoismaista laatutyötä. Jos pidit loistavasta tanskalaisesta Vallan linnakkeesta , pidät Sisäpiiristäkin . Molempien sarjojen perustana on erittäin hyvä käsikirjoitus. Hyvin kirjoitettu tarina koukuttaa aina. Sisäpiiri perustuu muutama vuosi sitten politiikan jättäneen maltillisen kokoomuksen entisen puoluesihteerin Per Schlingmanin romaaniin I Maktens Öga . Kysymys on poliittisesta pelistä, juonittelusta, taloudellisesta kähminnästä ja vallankäytöstä. Ainekset ovat periaatteessa aiemminkin koeteltuja, mutta nyt esitystapa on uudenlainen ja tuore. Sisäpiirissäkin taustalla on myös perhedraamaa, mutta nyt se kumpuaa tavanomaisesta selkeästi poikkeavista henkilösuhteista. Päähenkilönä on hallituksen energiaministeri. Hän on vahvin ehdokas seuraamaan pääministeriä, jonka spekuloidaan olevan eroamassa tehtävästään. Sisäpiirist ä tekee erityisen mielenkiintoisen se, että energiaministerin kujanjuoksu sijoittuu Ruotsin kesäiselle politiikan viikolle eli Almedalsveckanille Gotlantiin. Visby kuhisee politiikan vaikuttajia, joille pieni kaupunki ei tarjoa samanlaista suojaa uutisia metsästävää mediaväkeä vastaan kuin Tukholman ministeriöt ja kabinetit. Ajatusleikki Porista samantyyppisen poliittisen trillerin näyttämönä tulee väistämättä mieleen, onhan Almedalsveckanilla ja Suomi-Areenalla paljon yhteistä. Yhteiskunnallisten vaikuttajien kokoontumispaikkoina molemmat ovat ainutlaatuisia. Porissakin on pikku pakko näyttäytyä, jos haluaa olla mukana julkisuuskuvioissa. Kotimaiset kärkipoliitikkomme eivät tosin oikeassa elämässä ehkä ole yhtä värikästä porukkaa kuin ruotsalaiset kollegansa, mutta taitavalla käsikirjoittajalla olisi varmasti keinot korjata moiset puutteet. Oikeaa Suomi-Areenaa ei nykymuodossaan voi parhaalla tahdollakaan kutsua erityisen jännittäväksi, mutta tv-draamaa työstävän ammattimiehen käsissä sekin varmasti korjaantuisi. Ajatellaanpa vaikkapa tilannetta, jossa historiallisen vaalitappion kärsinyt puolue tulisi Poriin sekasortoisessa tilassa, ja myöhemmin syyskesällä olisi edessä taistelu puolueen puheenjohtajuudesta. Tilanne toisi todellisia jännitteitä Suomi-Areenan usein aika valmiiksi pureskeltuun ohjelmaan. Ja Porin yössä jännitteet voisivat purkautua dramaattisesti... Tämän juonentyngän yhtymäkohdat todelliseen tilanteeseen ovat tietysti täysin tahattomia.