Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Urheilu Näköislehti Lukemisto Kulttuuri Porilaine Testit ja visat

Arvostelu: Traagista rakkautta, luomisen tuskaa –Porin ylioppilasteatteri onnistuu vangitsemaan sata vuotta vanhan novellin sovituksellaan, vaikka tarinan pääteemat ovat moneen kertaan koluttuja

Noitametsä Teksti Runar Schildt. Dramatisointi ja ohjaus Kaarlo Kankaanpää. Pääroolissa Juha Loukkalahti. Porin ylioppilasteatterin ensi-ilta 29. maaliskuuta Studio Hilkassa. Jacob Casimir esittäytyy mustan suvun mustaksi lampaaksi. Kuulemme hänen kertomanaan, kuinka kaikki yltäkylläisessä kartanossa majailevat sedät, tädit ja serkut inhoavat toisiaan. Jacob on kaikkien halveksima puoliverinen, jonka äiti koki nuorena kovan kohtalon. Itse hän tekee kirjailijan työtä kartanon perimmäisessä huoneessa saamatta riviäkään aikaiseksi. Runar Schildtin sata vuotta vanhan, pitkän novellin ensimmäinen näyttämösovitus vaikuttaa aluksi suorastaan nihilistiseltä. Rivien välistä puskee kuitenkin esiin komediaa – tosin sysisynkkää sellaista – ja rakkaustarina – joskin traaginen sellainen. Dramatisointi on melko staattinen ja kirjallinen, mutta ehjästä kokonaisuudesta huokuu Kaarlo Kankaanpään ymmärrys vaativaa tekstiä kohtaan. Symmetrinen ylöspano koristeellisine kukkineen ja vanhoine nojatuoleineen on osuvasti linjassa näytelmän sisällön kanssa. Juha Loukkalahti on paitsi tarinan päähenkilö, myös kertojahahmo. Suurieleisenä tunnettu Loukkalahti osoittaa hallitsevansa pienemmätkin finessit. Hän ei kompuroi isoon tekstimassaansa vaan onnistuu pelkillä ilmeillään ja äänenpainoillaan tuomaan draamaan vivahteita. Jenna Hietavirta on päähenkilön petollisen Henrik-serkun kanssa naimisissa oleva Veronica, jonka hienovireinen suhde Jacob Casimiriin nousee näytelmän pääjuonteeksi. Kolme muuta näyttelijää – Eliina Hakala, Tommi Katajisto ja Janika Regelin – säestävät vaihtelevissa sivurooleissa. Regelinin soolopuheenvuoro Jacob Casimirin entisenä rakkaana hätkähdyttää näytelmän jälkipuoliskolla. On epätavallista, että tarinan kertoja vaihtuu yhden kohtauksen ajaksi. Harkittu tyylirikko saa katsojan pohtimaan Jacob Casimirin kertoman totuudenmukaisuutta. Taiteilijan luomisentuskasta on kerrottu lukuisia tarinoita, eikä epätoivoinen rakkaus ole sekään harvinainen aihe. Vain 36-vuotiaana oman käden kautta kuolleen Schildtin tekstissä on silti jotain arvoituksellista viehätystä, jonka ylioppilasteatteri onnistuu tuomaan pätevässä sovituksessaan pintaan. Onpa aivan loppuun ujutettu vielä ilmastopoliittinen sanoma, jonka yhteys tarinaan jää ilmaan roikkumaan.