Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Jos voisit, kävisitkö Wuhanin kalatorilla ja yrittäisit muuttaa kaiken? – Koronaepidemia pysäyttää miettimään, millainen on ihmisen ja ajan suhde

Tunnetko sen puhelinta hypistelevän ihmisen, joka katsoo aina vähän kohti, mutta lopulta ohi? Keittiön pöydälle lappuja jättävän lähimmäisen, joka nipisti yhteisistä hetkistä ja käytti ne mieluummin muualla. Oletko saanut itsesi kiinni kelaamasta sitä, miten seuraavan loman suunnitteleminen on hallinnut arkeasi vuosia? Aika on nyt väistämättä eri, kuin se oli kaksi kuukautta sitten. Toiset ovat huomanneet, miten kello venyy, kun kalenterista poistetaan pakolliset harrastuksiin kuskaamiset, päiväkotireissut ja työmatkat. Toisten tiimalasissa hiekka on hauraampaa. Se kuluu entistä hitaammin, eikä yksinäisille tunneille tahdo löytyä täytettä. Sairaaloissa, hoivakodeissa ja hengityskoneissa taistellaan kirjaimellisesti aikaa vastaan. Sellainen kiireen mantra, joka meillä oli työ- ja kotielämässä ennen koronaa, on nyt toivottavasti saanut uusia ulottuvuuksia. Kun tämä kaikki on ohi, suhtaudummeko aikaan yhtä epäkunnioittavasti? Onko meillä aina olevinaan kiire? Näemmekö tarkemmin ne asiat ja ihmiset, jotka viisareitamme vääntelevät? Ajassa matkustaminen on ikuisuusaihe elokuvissa ja kirjallisuudessa. Ihmismieltä kiehtoo ajatus, mitä voisi tehdä tai sanoa toisin, jos saisi mahdollisuuden käydä menneessä tai tulevassa. Mitä sinä tekisit? Kävisitkö Wuhanin kalatorilla ja yrittäisit estää kaiken, vai tyytyisitkö kohtaloosi ja jättäisit sen tekemättä, koska lopulta tekosi saattaisi vain pahentaa asioita. Yhdysvaltalainen meteorologi Edward Lorenz keksi 1960-luvulla kaaosteorian, joka sai nimen perhosvaikutus. Siinä pienet muutokset alkutilassa saavat aikaan suuria muutoksia tapahtumassa. Tulevan säätilan arvioinnissa pienikin heitto voi muuttaa lopputuloksen pitkällä tähtäimellä kokonaan erilaiseksi. Elä hetkessä on kaunis ajatus vasta sitten, kun sen toteutuksen ymmärtää. Jos koronakaranteenista pitää etsiä jotain hyvää, ajan äärelle pysähtyminen on ehkä saanut entistä useamman pohtimaan elämän merkityksiä. Siis niitä asioita ja ihmisiä, joihin haluamme aikamme käyttää.