Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Tähtijutut Satakunta Urheilu Näköislehti Testit ja visat Porilaine Kulttuuri Live

Me ikäloput emme enää lisäänny mutta emme pahemmin saastutakaan

Olin taas kerran kuuntelemassa kunnan tilaisuudessa jo tutuksikin tullutta laskentaa, kuinka kalliiksi me vanhat Suomelle tulemme. Kun vuoden kuluttua täytän 75 vuotta, valtion minusta maksama osuus on 5 600 euroa. 10 vuotta itseäni vanhemmasta tulee 3,5-kertaisesti enemmän eli 19 500 euroa. Jos on suhteellisen terve, ei kuluta tuota nimeksikään, mutta ympärivuotiseen palveluasumiseen joutuessaan kuluttaa naapurinkin osuuden, eikä se edes riitä. Kotipaikkakunnallani hoiva maksaa noin 5 000 e/kk, josta asukas maksaa itse pienen osan. Tämä kustannus tekee meistä eläkeläisistä lähes ”maan pettureita” vaikka itsekin olin työelämässä 17-vuotiaasta 64-vuotiaaksi veroni maksaen. Työttömyysjaksoja ei ollut. Katson kyllä, että eläkkeeni pitäisi olla hoidettuna ja toivon mukaan saan poistua suorilta jaloilta. Ikäluokkamme on myös lisääntynyt siihen aikaan, jolloin äitiysloma oli pari kuukautta eikä kunnallista kaikille kuuluvaa päivähoitoa ollut. Esikouluista puhumattakaan. Isolta osin olemme huolehtineet myös vanhemmistamme. Me emme ole syypäitä siihen, että meitä on siunaantunut liikaa. Ehkä siihen johti sodan jälkeiset vuodet, eikä ehkäisyä vielä kaupattu. En usko, että lapsia silloin rakastettiin sen enempää kuin tänäänkään. Nyky-yhteiskunnan normien mukaan elämme ihan liian kauan. Sen vihjailusta pitää media huolen. Halutaanko vanhukset lokeroida yksinään koteihinsa kunnosta huolimatta, vaikka meidän piti olla toistemme turvana niin sodassa kuin rauhassa. Hoivapaikoille on asetettu liian kalliit vaatimukset. Täytyy olla sitä ja tätä vaikkei mitään erityistä tarvita eikä osata kaivata. Vanhukset samoin kuin syrjäytetyille on jo käynyt, yksinäistetään omiin koppeihinsa. Henkinen puoli jää Herran haltuun. Enkä usko että siinä paljon nollapilkku sitä tai tätä vaikuttaa. Kyllä asukkaan kuntoisuus ja henkilökunnan työmotivaatio ja empatiakyky on tärkein määre hoivatyössä. Eli tekeminen niin kuin haluaisit itsellesi tehtävän. Me ikäloput emme enää lisäänny mutta emme myöskään pahemmin saastuta. Toisella kädellä vaaditaan kulutusta ja kasvua, joka sinänsä on suurin saastuttaja. Arkadianmäellä olisi valituspuheiden sijasta hoidettava eutanasia-asiat kuntoon. Kukapa vanhuksista haluaisi olla maan riesana siinä vaiheessa kun elintoiminnat ovat kadonneet eikä uutta elämänvaihetta ole tiedossa? Sivistys tuntuu koulutuksista huolimatta olevan katoava luonnonvara. Myös lastensuojelu maksaa maltaita. Jossain vaiheessa on otettava koppi omasta itsestään ja lähimmäisistään. Kaikki ei tule hoitumaan kännykällä, vaikka niin kuvitellaan.