Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Yksin ja eristyksissä oleminen muista ihmisistä koettelee monen mielenterveyttä – ihmiselämää tulee aina suojella, mutta on myös keskusteltava siitä, mikä hinta siitä ollaan valmiita maksamaan

Koronapandemian aiheuttamat vierailurajoitukset sosiaali- ja terveydenhuollon yksiköissä koettelevat monella tavalla asiakkaita, omaisia ja hoitajia. Hoivakodeissa hoidetaan elämän loppuvaiheessa olevia, jotka kuuluvat riskiryhmään. Lähikontakteja tarvitaan asiakkaita hoidettaessa, ja kontaktit ovat hoidon ydin. Yhteydet läheisiin ihmisiin ovat aina olleet vanhuksille kaikkein tärkein asia. Nyt kontakteja joudutaan rajoittamaan voimakkaasti, jotta virustartunnat saadaan rajattua. Tilanne on ristiriitainen ja haastava. Koronaeristäminen on hoidettaville hyvin raskasta, jopa epäinhimillistä, vaikka tarkoitus on hyvä. Hoivakoteihin ja palvelutaloihin muuttavat uudet asukkaat joutuvat kahden viikon karanteeniin koronaviruksen varalta. Yhteisiä ruokailuja omaisten kanssa rajoitetaan ja vierailut on muutenkin kielletty. Mediassa nähdään kuvia vilkuttavista omaisista ikkunoiden takana. Karanteenin eettinen haaste on vakava. Ihmiselämää tulee suojella viimeiseen asti, mutta myös elämänlaadulla on suuri merkitys. Yhteisöllisyys ja sosiaalisuus ovat elämänilon kannalta merkityksellisiä asioita. Yksin ja eristyksissä oleminen muista ihmisistä koettelevat monen mielenterveyttä. Muistisairaalle tilanne voi olla todella traumaattinen, sillä hän ei välttämättä ymmärrä lainkaan mistä on kysymys. Myös hoitajille asiakkaan karanteeni on kova paikka. Hoitaja haluaa aina hoitaa hyvin ja eettisesti, sen ympärille koko ammatti-identiteetti rakentuu. Hyvä hoito on kokonaisuus, joka koostuu osaavista ammattilaisista, työn organisoinnista ja hoidon ymmärtämisestä tiedostaen hoidettavien sairaudet ja tautien kulku. Hyvään hoitoon kuuluu myös ihmisen elämänkaaren ymmärtäminen ja sen tunnistaminen, mitä vanhuus tarkoittaa kokonaisvaltaisesti. Jokainen meistä on yksilö, jolla on omien elämänkokemusten ja sairauksien polkunsa. Jokainen suhtautuu omalla tavallaan toimintakykynsä heikkenemiseen, sairauteen, vanhuuteen ja elämän rajallisuuteen. Vanhukset tarvitsevat läsnäoloa ja sairauksien hoitoa. Hoitaja haluaa olla lähellä hoitamassa ja auttamassa heitä. Koronakriisissä joudutaan tekemään valintoja, joista ei aina voi olla varma, onko ratkaisu asiakkaalle paras ja millä mittarilla mitattuna. Voisi sanoa, että nyt ei ole olemassa hyviä vaihtoehtoja. On vain enemmän tai vähemmän huonoja. Mitä sitten tulisi tehdä, mikä olisi oikein? Turvallisten kontaktien mahdollistamiseksi tulisi tehdä kaikki voitava. Kevään edetessä ulkona tapaamisia voidaan lisätä ja pitää turvavälit paremmin. Kaikille tulisi tarjota riittävä suojaus, myös omaisille. Kirurgisten maskien saatavuutta on lisättävä ja mahdollistettava tällä tavalla inhimillisempi arki kaikille. Ihmiselämää tulee aina suojella, mutta on myös keskusteltava siitä, mikä hinta siitä ollaan valmiita maksamaan. Silja Paavola puheenjohtaja Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPer