Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Sairaanhoitopiirin johtajaylilääkäri Petteri Lankinen: ”Koronaviruspaine uhkaa tulla rajojen yli”

Satakunnan sairaanhoitopiirin johtajaylilääkärin Petteri Lankisen haastattelu keskeytyy, kun Lankinen alkaa pohtia yhden Satasairaalassa toimivan lääkärin nimeä. Parin kysymyksen jälkeen haastattelu keskeytyy uudelleen, kun nimi tulee yhtäkkiä mieleen. Lankisen ongelma on tuttu jokaiselle uudelle johtajalle. Sairaanhoitopiirissä työskentelee noin 3800 henkilöä, joten muistettavaa riittää. Tilannetta hankaloittaa osaltaan koronaepidemia. Ihmisiin on tutustuttava pienissä erissä. – Olen käynyt osastojen aamumiitingeissä ja kokouksissa. Eihän siellä kaikki ole paikalla. Osa on vapailla, osa työtehtävissä ja osa voi olla etätyössä, jos oma työ sen sallii. Sairaalan käytävillä ihmiset tulevat esittäytymään. Koen, etten ole etäinen hahmo. Ihan tyhjyydestä ei Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin hallintokeskuksen arviointilääkäri Lankinen hypännyt satakuntalaisuuteen ja piirin johtajaylilääkäriksi syyskuun alussa. Ensinnäkin Raumalla syntyneellä Petteri Lankisella on vahva verenperintö, kun isä Sakari Lankinen toimi aikoinaan sairaanhoitopiirin psykiatrian toimialueen johtajana. – Olen aina tykännyt tehdä töitä käsillä, joten se ohjasi minut erikoistumaan ortopediaan. Vaikka Petteri Lankinen muutti isänsä töiden perässä jo nuorena Helsinkiin, jäi Raumalle tiivis side. Lääketieteen opinnoissa se näkyi siinä, että Lankinen suoritti Rauman ja Eurajoen terveyskeskuksissa vaadittavat perusterveydenhuollon palvelut valmistumisen jälkeen sekä toimi erikoistuvana lääkärinä Satakunnan sairaanhoitopiirissä 2010-2011. Satasairaalan käytävillä onkin tullut vastaan tuttuja ihmisiä 9 vuoden takaa. Petteri Lankisen alku sairaanhoitopiirin johtavana lääkärinä on ollut poikkeuksellinen. Talon tavoille oppimisen lisäksi aika on kulunut mahdolliseen toiseen korona-aaltoon valmistautumisessa. – Alkusyksynä koronatilanne oli rauhallinen, ja on vieläkin hyvä. Nyt kuitenkin tulee rajojen yli koko ajan painetta. Satakunnan naapurimaakunnista Pohjanmaalla epidemia on leviämisvaiheessa, Etelä-Pohjanmaalla, Pirkanmaalla ja Varsinais-Suomessa kiihtymisvaiheessa. Lankisella onkin erilaisia yhteydenottoja ministeriöiden ja Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen väkeen useita viikossa. Johtajaylilääkärin arkeen kuluu nyt paljon suunnittelua ja varautumista tulevaan sekä erilaisten skenaarioiden tekemistä. – Osin olemme käyneet läpi kevään kokemuksia ja päivitämme niitä. Tällä hetkellä Satasairaala on varsin normaalissa tilassa, kun viimeinen koronaviruspotilas on ollut hoidossa pari kuukautta sitten. Koronatilanne voi muuttua hyvinkin nopeasti. Satasairaalassa onkin tarkat suunnitelmat, miten reagoidaan lisääntyneeseen koronapotilaiden määrään. – Silloin vapautamme esimerkiksi henkilöstä omista työtehtävistään covid-19-potilaiden hoitoon, kohdennamme vuodeosastokapasiteettia ja lisäämme teho-osaston kapasiteettia. Juuri tällä hetkellä ei ole kuitenkaan sille tarvetta. Lankinen ei sen kummemmin kommentoi syytä siihen, miksi Satakunta on pärjännyt varsin hyvin epidemiassa. Johtuuko se esimerkiksi satakuntalaisesta luonteesta, jossa sosiaalinen etäisyys on muutenkin arvossaan? – Me olemme koko ajan pyrkineet olemaan proaktiivisia eli esimerkiksi ohjeistusten suhteen ennakoivia. Osin viestinnän ansiosta tilanteemme on ollut hyvä. Vaikka satakuntalaiset ovatkin säästyneet koronavirusepidemialta tähän mennessä varsin vähällä, näkyy se toisella tapaa Satasairaalan toiminnassa. Hoitojonot ovat huolestuttavasti pidentyneet samaan tapaan kuin muualla Suomessa. Sairaalat valmistautuivat keväällä täydellä volyymilla uuteen tuntemattomaan virusepidemiaan. Esimerkiksi Satasairaalassa osa henkilökunnasta koulutettiin nopealla aikataululla infektiohoitoon. Samalla niin sanottujen kiireettömien hoitojen antaminen siirtyi tuonnemmas. Kuitenkin vuonna 2005 voimaan tulleen hoitotakuun mukaan erikoissairaanhoitoon on päästävä kuuden kuukauden kuluessa. Satakunnan sairaanhoitopiirissä yli puoli vuotta kiireetöntä erikoissairaanhoitoa odottaneiden osuus kaikista odottajista oli elokuun lopussa 17,6 %. Kaksi vuotta sitten osuus oli vain 1,2 %. Johtajaylilääkäri Lankinen huomauttaa, että tilanne oli keväällä kaikin puolin hankala. Sairaalat joutuivat peruuttamaan hoitoja osin valtion määräyksestä, osin ihmiset peruivat itse sairaalakäyntejään silloinkin, kun siihen ei ollut tarvetta. – Kesällä ja pitkin syksyä olemme kirineet tilannetta. Kesällä meillä on normaalisti hieman hiljaisempaa, mutta nyt teimme enemmän töitä ja otimme elektiivistä jonoa kiinni. Valtakunnallisesti suurimmat jonot on kaihileikkauksessa. Lankinen myöntää, että erityisesti silmätaudeissa on otettu koronan vuoksi takapakkia ympäri Suomen. – Kaihileikkauksia tehdään yleensä vanhemmille ihmisille. Kun lääkärin täytyy olla silmätutkimusta tehdessään lähellä asiakasta, niin se on ollut korona-aikaan hankala yhdistelmä. Lankisen mukaan myös kirurgisilla aloilla saatu jonoja supistettua. Lankinen kehuu Satasairaalan ahkeraa työyhteisöä ja toiminnan suunnittelua. – Täällä on tehokkaammat työprosessit kuin muualla. Täällä leikataan samalla leikkaussaliresurssilla enemmän kuin esimerkiksi yliopistosairaaloissa. Petteri Lankinen on itse erikoistunut erityisesti polven alueen vammoihin. Ortopedeista on sairaanhoitopiirissä ollut pidempään pulaa. Johtajaylilääkärinä Lankisen keskeinen tehtävä onkin kehittää sairaanhoitopiirin rekrytointia. Lähtökohta on hankala, sillä yliopistot ja lääketieteelliset tiedekunnat ovat muualla. Yhtenä ”myyntivalttina” ovat professuurit, kuten parhaillaan avoinna oleva neurologian apulaisprofessorin virka. Siinä tieteellistä tutkimusta tekevät yhdistävät työhönsä kliinistä potilastyötä sekä erikoistuvien lääkärien ohjausta ja kandidaattien opetusta. Lankinen korostaa, että lääkärien työ on nykyään jatkuvaa opiskelua. – Minunkin ammattiurani aikana ortopedin työ on muuttunut paljon. Kun aiemmin rappeumaperäinen nivelkierukkavaurio leikattiin käytännössä lähes aina, päädytään nykyään leikkaukseen enemmänkin poikkeustapauksessa. Vanhan suomalaisen sananlaskun mukaan ”hyvä kello kauas kuuluu, paha vielä kauemmas”. Lankisen mukaan tämä pätee erittäin hyvin myös rekrytoinnissa. Kun uusia lääkäreitä etsitään, ei Satasairaalan nykyisten työntekijöiden tyytyväisyyttä voi olla korostamatta. Erilaiset työhyvinvointikyselyt ovat antaneet hyviä tuloksia. Sama pätee myös tavallisten satakuntalaistenkin suhteutumisessa sairaalaansa. – Asiakkaiden tyytyväisyysprosentit ovat olleet meillä korkeita. Potilaat ovat olleet todella tyytyväisiä hoitoihimme. Johtajaylilääkäri Petteri Lankinen teki itse viimeisen leikkauksensa elokuun lopulla. Satasairaalassa Lankinen käyttää vanhasta tottumuksesta valkoista lääkärintakkiaan, vaikka työt eivät sitä vaatisikaan. – Yritän tehdä täällä talossa pienimuotoista kliinistä työtä, mutta leikkaussalista joudun todennäköisesti pysymään poissa. Se vaatisi niin paljon aikaa, jotta saisi riittävät leikkausmäärät.