Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Ajanviete Tähtijutut Näköislehti Kulttuuri Porilaine Urheilu Live

Suomalaisten onnellisuutta mitataan väärällä tavalla

Alakerta-kolumnissa (Luonto viritti ovelan ansan itsekkäille, SK 16.2.) nostettiin esiin aihe, joka ansaitsee huomattavasti laajempaa käsittelyä. Vapaaehtoistyöntekijöiden vilpitön ”auttaminen tuntuu hyvältä” perustuu lääketieteelliseen tosiasiaan, jota on tutkittu jo pitkään. Siitä kuitenkin vallitsee syvä tietämättömyys ja väärinkäsitys, varsinkin asiaan perehtymättömien henkilöiden keskuudessa. Yhdysvaltalainen lääkäri Robert Lustig on kirjoittanut aiheesta erittäin kattavan kirjan The Hacking of the American Mind. Tätä teosta edeltävä, suuren suosion saavuttanut Fat Chance on myös lukemisen arvoinen kirja. Siinä missä Fat Chance paneutuu ylipaino-ongelmaan ja sen perussyihin, edellinen keskittyy tiettyjen hermosolujen välittäjäaineiden suhteeseen onnellisuuden ja mielihyvän tasapainottajana. Väitän, että suomalainen maailman onnellisin (serotoniini) kansa ei olekaan onnellisin, vaan maailman hedonistisin (dopamiini) kansa. Siinä piilee tämän koko onnellisuuskeskustelun räikein virhearvio. Ymmärtämällä tämä tosiasia ja ryhtymällä aktiivisiin toimiin oikeanlaisen onnen tunteen puolesta voitaisiin aidosti saavuttaa maailman onnellisimman kansan titteli. Siinä olisi ylevä tavoite koko kansakuntaa ajatellen. Positiivisina sivuvaikutuksina havaittaisiin mielenterveysongelmien lasku, alkoholi- ja huumeriippuvuushoitojen tarpeettomuus, kohonnut yhteenkuuluvuuden tunne yleisellä tasolla ja Alakerta-jutussa mainittu fyysisen kivun lievennys, joka on toki tärkeä asia sekin, mutta vain sivujuonne tässä kokonaisuudessa. Jos tarkastellaan yhteiskunnallisella tasolla tätä yhtälöä, niin monen asian pitäisi muuttua, jotta suunta onnellisempaan elämään olisi mahdollinen. Tällä hetkellä yhteiskunta on vain näennäisesti huolissaan tietyistä asioista, mutta mikään ei silti muutu. Emme voi vaikkapa hoitaa peliriippuvuutta sillä, että poistamme huoltamon pelinurkkauksen kahdesta rahapelikoneesta toisen. Ne molemmat pelikoneet pitää korvata vanhoilla kunnon flippereillä, jotka voisivat tyydyttää pelihimoa eri tavalla ja siinä samalla pelaajalla on oikeasti jokin muu agenda kuin se mahdollinen rahallinen voitto. Tämä on eräs esimerkki siitä, miten tietyillä toimilla olisi mahdollisia positiivisia vaikutuksia käyttäytymismalleihin. Tiedämme, miksi flipperit korvattiin niillä rahakoneilla. Flipperit eivät olleet rahantekokoneita, joten vaivihkaa ne hävisivät baarien ja huoltamoiden pelinurkista. Miten sitten korvattaisiin opiaattien, alkoholin, nikotiinin, kofeiinin sekä sokerin aikaansaama ”anti-onnellisuus”? Siinä on vuosisadan kysymys. Mielihyvää pitää olla ihmisen elämässä, muuten eläminen ei ole elämisen arvoista, mutta se pitää saada muiden toimintojen kanssa tasapainoon. Mikko Jäntti Opiskelija, Samk