Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Tähtijutut Satakunta Urheilu Näköislehti Testit ja visat Porilaine Kulttuuri

Lukijalta: Karkottaako kirkko ihmiset pois?

Puuttuuko kirkosta yhteisöllisyys? Onko kirkon sisällä tapahtuva toiminta jäänyt ajastaan, eli nykyihmisistä jälkeen? Olen kiinnostunut Suomen evankelis-luterilaisen kirkon toiminnasta, koska olen ollut kirkon palveluksessa, välillä töissä, välillä vapaaehtoisena -80 luvulta asti. Olen aina ollut sellainen, että kun innostun jostakin, niin alan ottamaan selvää "missä mennään". Nyt minua huolestuttaa, jäävätkö kauniit kirkkorakennukset lopulta tyhjiksi. Olen lukenut artikkeleita kirkon toiminnasta. Olen haastatellut ihmisiä. Olen käynyt jumalanpalveluksissa. Viime kesänä kun olin jälleen Vampulan tiekirkko-oppaana, niin siinä samalla haastattelin kirkossa kävijöitä. Minun "tutkielmani" mukaan ihmiset eivät kartakaan itse jumalanpalveluksia, vaan heitä ei kiinnosta tulla jostain kumman syystä kirkkoon. Sekä minun omat kokemukseni, että haastattelemien ihmisten mielipiteet kävivät yhteen. Esimerkkinä Vampulan seurakunnan tapahtumista. Kun jumalanpalvelus on kirkossa, niin usein siellä istuu vain muutama, noin 10–16 ihmistä. Mutta kun sunnuntain 7.7. jumalanpalvelus oli Loimijoen rannalla, niin ihmisiä oli yli 60. Kun olin laskeutumassa Loimijoen rannan jumalanpalvelukseen, niin jo kauas kuulin ihmisten iloista juttelua. Ja mikä erikoista: yksi penkki oli jäänyt jostain syystä tyhjäksi, mutta kukaan yksin tullut ei halunnut istua siihen, vaan ahtautui penkkeihin, joissa oli jo ihmisiä istumassa. Kirkossa on päinvastoin, kukaan ei istu toisen viereen, jos istuja ei ole ihan tuttu. Ja kun jumalanpalvelus oli 3.8. lentokentän hallissa, niin halli oli melkein täynnä ihmisiä. Halliin mahtuu noin 500 henkeä. Lentokentän hallissa puheen sorina täytti hallin siihen asti, kunnes alkoi itse jumalanpalvelus. Vaikuttaako kirkon pienuus käyttäytymiseen? Nyt elokuussa kävin Porin ortodoksikirkossa ja kyselin oppaalta, miten ihmiset käyttäytyvät, eli seurustelevatko ihmiset ennen palveluksen alkamista. Opas kertoi puheen sorinan olevan niin kovaäänistä, että ihan eteisestä asti kuuluu salin puolelle. Ortodoksikirkko on pienempi ja ihmiset seisovat tai istuvat lähekkäin toisiaan. Läheisyys luo hyvän tilaisuuden jutella vaikka ventovieraankin kanssa. Ehdotukseni on seuraavanlainen. Jospa kirkon papit lähentyisivät seurakuntalaisiaan. Kuuntelisivat heidän toiveitaan. Tiedän Suomen evankelis-luterilaisen kirkon hyvin byrokraattiseksi, mutta entäpä jos kuitenkin papit uskaltaisivat tehdä omissa seurakunnissaan pieniä muutoksia. Esimerkiksi pappi voisi olla vastassa kirkkoon saapuvia, ja ohjailisi ihmisiä etupenkeille, täyttäen näin kirkon penkkejä edestä. Näin ihmiset tulisivat lähekkäin. Pappi voisi myös aloittaa juttelun ihmisten kanssa ennen jumalanpalveluksen alkua seurakuntalaisia. Tämä antaisi (ehkä) ihmisille luvan puhua keskenään, vaikka istuvatkin kirkon penkissä. Ihmisen käyttäytymisen tuntien, me emme istu toisen viereen, jos tyhjiä penkkejä on "pilvin pimein", kuten kirkoissa on. Euroopassa asuessani kävin monessa Euroopan kirkossa, missä ihmiset ohjattiin penkkeihin. Vasta kun penkki tuli täyteen, niin vapautettiin seuraava penkki. Ehdotukseeni olen kuullut jonkun sanovan, miten ihmiset haluavat tulla kirkkoon hiljentymään ennen Jumalanpalveluksen alkamista. Näin varmaan onkin niiden noin 10 ihmisen kohdalla, mutta onko kirkolla varaa palvella ainoastaan näitä muutamia ihmisiä. Minun ei kuuluisi arvostella kirkkoa, koska olen eronnut muutama vuosi sitten kirkosta. Eron syynä on, kuten monella muulla, että kannattaako pitää kirkkoa pystyssä, kun se ei kulje ajan mukana. Minä mieluummin maksan tällä hetkellä Pelastusarmeijalle kerran kuussa. Vapaaehtoistyötä teen edelleen Vampulan kirkossa, sillä se on minun kotikirkkoni. Yhteisöllisyys on tämän päivän juttu.