Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Urheilu Näköislehti Lukemisto Kulttuuri Porilaine Testit ja visat

Ympäristöpahiksesta kokeilujen kautta tulevaisuuden turvaajaksi – maanviljely on mahdollista kääntää ongelmasta ratkaisuksi

Rehevöityneet vesistöt, köyhtyvä maaperä ja metaanipäästöt – ruuantuotannon tuttu syntilista. Maanviljely ei kuitenkaan ole tulevaisuudessa ympäristöasioissa pelkkä syntisäkki, jos orastava kehitys jatkuu. Sata maatilaa eri puolilta Suomea on mukana Sitran, Baltic Sea Action Groupin ja Ilmatieteen laitoksen Carbon Action -pilotissa. Sen ideana on tehdä maatiloista ilmastonmuutoksen ratkaisijoita ja auttaa kokeilemaan ilmakehästä hiiltä maaperään sitovia viljelymenetelmiä, kuten monilajisuutta ja viljelykiertoa. Satakunnasta mukana on esimerkiksi Apetitin Räpin koetila. Valtion ja EU:n olisi tärkeää mahdollistaa myös pienempien tilojen kokeilut perustuotannon ohessa. Yksinyrittäjillä ei ole välttämättä liikkumavaraa viljelymenetelmien päivittämiseen tai erikoistumiseen. Mittavat laiteinvestoinnit rahoitetaan usein lainalla, ja jo pelkkä tukimaksatuksen viivästyminen voi viedä konkurssin rajalle. Lue myös: Rami Rauhalan lehmät tuottavat maitoa 50 tonnia elämänsä aikana – Rauhalan mukaan maatalous on osa ilmasto-ongelmien ratkaisua Suomessa keskittyneellä kaupalla on oma vastuunsa paitsi tuottajahintojen, myös kuluttajan palvelemisen kannalta. Maa- ja metsätalousministeriön Uusi alku -selvityksen mukaan kuluttajat odottavat nimenomaan lähituotannon näkyvää esillepanoa ja tuotetietojen tarkkuutta. Samoin julkishallinnon olisi näytettävä esimerkkiä. Julkisissa kilpailutuksissa kestävän lähituotannon tulisi olla vähintään yhtä tärkeä kriteeri kuin hinta. Rinnalle tarvitaan tietysti myös kuluttajakulttuurin muutosta. Kaupan kansainvälistyminen on avannut markkinat suomalaisille tuotteille, mutta virta tuo myös toiseen suuntaan. Science of The Total Environment -lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan suomalaisten kuluttamien maataloustuotteiden tuottamiseen tarvittavasta viljelysmaasta noin 40 prosenttia sijaitsee ulkomailla, jos laidunmaita ei huomioida. Globaali vesijalanjälkemme on pöyristyttävä, sillä noin 90 prosenttia Suomessa kulutettujen maataloustuotteiden keinokasteluun käytetystä makeasta vedestä kuluu ulkomailla. Suomalaisten teoilla on siis väliä. Maailmalta rahdattu hedelmä ei ole ilmastoteko, mutta kotimainen juures on. Tosin, tiedämme hyvin kuinka hinnaltaan kilpailukykyinen vaikkapa ulkomaalainen vihannestuotanto on ympäri vuoden. Kokeilut voivat olla meille elintärkeitä. Tulevaisuudessa viljelyolojen ennustettavuus heikkenee ja sään ääri-ilmiöt yleistyvät. Ruoantuotannossa voidaan tuskin jatkaa samaan malliin, joten uusia keinoja pitää ottaa jo nyt käyttöön. Siinä työssä tarvitaan yhteiskunnan, yritysten, kuluttajien ja maanviljelijöiden toimia systemaattisen muutoksen eteen. Kotimainen, suuntaa näyttävä maanviljely on eräänlainen henkivakuutus epävakaamman ruoantuotannon maailmassa. Parhaassa tilanteessa tuotanto olisi hyväksi sekä planeetan että ihmisten terveydelle.