Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Lääkärin huoli tupakkimiehistä: Älä savusta itseäsi hautaan

Olen sanaton lääkäri. Fraasini ovat loppuun kuluneet. Tunnen usein voimattomuutta ja suurta huolta tavatessani tupakkimiehen. Kohtaan tupakkimiehen vastaanotolla erilaisten ajatusten kera. Kysyn tupakoinnista ja lopettamisesta ja tupakkimies vastaa tietävänsä. Lopetettukin on monta kertaa, aloitettu vain yhden kerran enemmän. Keskustelemme haitoista, niistäkin tupakkamies on kuullut monen moista. Hyvää hetkeä ei nyt ole näköpiirissä. Jos sitten myöhemmin, sanoo tupakkimies. Minä kannustan ja olen huolissani. Side tupakkiin on väkevä. Nykylääkäri on potilaan advokaatti ja kanssakulkija. Pitää olla korrekti ja tieteellinen, pelottelu on sopimatonta. Lääkäreiden keskuudessa kerrotaan toki tarinoita siitä, miten joku pelotteli potilaan hengiltä. Siihen loppui tupakointi välittömästi. En halua olla mykkä, mutta mistä löytäisin oikeita sanoja? Jos tohtisin, niin kertoisin tarinoita menneiden tupakkimiesten opetuksista, kärsimyksistä, elämästä ja kuolemasta. Puhuisin kuin mies miehelle, sillä panokset ovat korkeat. Tarinoita nimittäin riittää, samoin tupakkimiehiä. Tarinassani tapaan tupakkimiehet poliklinikalla. Toinen on iäkäs ja keuhkot savun runtelemat, toinen taas nuori ja jalka veritulppaa täynnä. Toisella tupakinsavu on hyväillyt keuhkoja jo vuosikymmeniä, ahtauttaen, hiillostaen. Jokainen tupakintäyteinen hengenveto puhkoo hentoja keuhkorakkuloita, aivan kuten kuplamuovi hajoaa sormien välissä, laajentaen, polttaen, ahdistaen. Tupakkimies kertoo tukahduttavasta tunteesta, kotipiiput eivät tänään auta, kun keuhkot ovat riekaleina. Tupakkia vielä kuluu. Kytkemme kaksoispaineventilaattorit, ja henki kulkee taas hetken paremmin. Puhumme lopettamisesta, sillä se olisi loppukeuhkot pelastava hoito. Tupakkimies jää miettimään. Tulppamies on polttanut vasta puoli vuotta, elinvoimaa uhkuva nuorimies, jonka luumurtuma ei parane ja jolla jalan verisuonet tukkeutuvat itsekseen sisältä käsin. Sisään lipuu tulppamiehen kohtalotoveri, sydäninfarktin kourissa riutuva tupakkimies, jolla aamuhenkosten synnyttämä tumpin mittainen veritulppa raatelee sydänlihasta kuoliaaksi. Aloitamme akuutin koronaaripotilaan hoidon. Kardiologian osastolla toipuneille potilaille luetaan tupakkamonologia siitä, miten sisään hengitetyt sumupilvet hajoavat vereen kymmeniksi myrkky-yhdisteiksi aiheuttaen punaisena kytevää tulehdusta kaikkialle verisuonistoon. Osastolta kotiutuvat rinta rinnan sydänlääkärin ihmepelastuksen kokeneet, mutta niin myös särkyneet sydämet, vajaalla elinvoimalla, sydän vajaatoiminnassa. Tarinan kolmas tulppamies makaa halvaantuneena sängyssä. Tupakki ei kysele, minne jälkensä jättää, vaan tasapuolisesti polttaa aivovaltimoita tukkoon, loitsii suoniin pullistumia tai puhkoo niitä rikki vuodattaen veren aivokudokseen. Toisin on neljännen tupakkamiehen tarinan laita. Tupakka syö miestä kasvattaen syöpää mitä moninaisimmissa muodoissa elimiä tukkien ja rikki repien. Aamukahdeksalta tupakkimiehet siirtyvät jonossa kohti leikkaussaleja. Tupakin polttomerkki löytyy jollakin kielestä ja nielusta ja toisella sitten ruokatorvesta ja haimasta. Keuhkosyöpää varten on varattu kokonainen osasto. Tupakkamiehen hukkaamia vuosia olisi vielä tarvittu hautajaisten sijaan. Juuri niitä hyviä vuosia, joita vietetään rakkaiden ja lastenlasten kanssa, elinvoimaisena toimien, täysin sydämin rakastaen, ehyenä eläen. Tämä on se panos ja pelin henki, jonka tupakkimiehelle tarjoaisin. Ehyempi elämä, yhden valinnan päässä. Teen lupauksen tupakkimiehelle kollegoiden puolesta: Me autamme sinua, jos tarvitset meitä. Kerrotaan elämästä toisenlaisia tarinoita. Jouko Nurkkala Akuuttilääketieteen erikoislääkäri, yleislääkäri sekä anestesiaan ja tehohoitoon erikoistuva lääkäri, TYKS