Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Tähtijutut Ajanviete Näköislehti Satakunta Urheilu Porilaine Kulttuuri

Ex-kollega on edelleen velkaa 40 pulloa konjakkia Tehyn työtaistelua johtaneelle Jaana Laitinen-Pesolalle – ”Meitä hyljeksittiin monta vuotta”

Jaana Laitinen-Pesola (kok.) tunnustelee kaulassaan roikkuvaa riipusta kotonaan Porin Hallituskadulla. Siihen on kaiverrettu päivämäärä 19.11.2007, jona Tehyn jäsenet saivat laskentatavasta riippuen 16 – 22 prosentin palkankorotukset. Se on luku, johon yksikään muu ay-pomo ei ole ainakaan tällä vuosituhannella pystynyt. Sopimus on tänä keväänä taas katkolla, mutta vaatimukset ovat toista luokkaa: Teollisuusliiton vientialojen neuvotteleman 3,3 prosentin päälle 1,8 ja kikyt pois. Desimaalit sikseen, Laitinen-Pesola sanoo huomaavansa nyt käytävissä neuvotteluissa samoja piirteitä kuin vuonna 2007, jolloin kansakunta seurasi henkeään pidätellen hoitajien työtaistelua. – Onneksi en enää ole siellä. Tilanne on hyvin vakava. Jäsenistön paineet ovat kovat, on iso haaste, miten järjestö pystyy vastaamaan niihin. 12 vuotta sitten jäsenistön painetta purettiin poikkeuksellisen rajuin konstein. Tehy oli perustettu vuonna 1983 ja sinä aikana perinteisiä lakkoja oli ollut kaksi. Niiden tulokset olivat vaisuja ja lopulta yleinen mielipide kääntyi hoitajia vastaan. – Terveydenhuoltoalan työtaisteluissa on aina se ongelma, että suojelutyön velvoite on niin suuri. Se vesittää työtaistelun merkitystä, Laitinen-Pesola sanoo. Sopiva konsti löytyi historia-arkistosta 1960-luvulta, jolloin valtion sairaanhoitajat olivat keksineet joukkoirtisanoutumiset. Tehy keräsi irtisanoutumislistat ja yliopistosairaaloiden kriittisimmistä tehtävistä oli lähtemässä paikoin jopa kaikki. – Ihmiset olivat valmiita tekemään ihan mitä tahansa. Valtio ei katsonut joukkoirtisanoutumisia hyvällä. Eduskunta sääti niin kutsutun pakkolain, joka teki irtisanoutumisista laittomia. Tämä herätti keskustelua siitä, voidaanko länsimaisessa oikeusvaltiossa teettää pakkotyötä. Laitinen-Pesolan mukaan tehyläiset kokivat pakkolain todella loukkaavana. – Olimme valtakunnan sovittelijan toimistolla vääntämässä ja tuli uutiset. Jossain Oulun alueella tarkastajat etsivät hoitohenkilökuntaa kerrostalojen rappukäytävistä. Ei keskitytty lainkaan ratkaisemaan tilannetta, vaan romuttamaan joukkoirtisanoutumista. Ulkomailla riittää kysyntää tekeville käsille Jos kaikki kunnissa työskentelevät ammattinimikkeet listataan allekkain palkkajärjestyksessä, sairaanhoitajat sijoittuvat jotakuinkin keskivaiheille eli mediaaniin. Pohjimmaisina ovat reilut pari tonnia tienaavat siivoojat ja koulunkäyntiohjaajat ja ylimmäisinä kaupunginjohtajat ja ylilääkärit, joiden ansiot hipovat 10 000 euroa. Sairaanhoitajien kokonaisansiot ovat keskimäärin 3163 euroa ja lähihoitajien 2743 euroa. Suhteutettuna koulutukseen ja työn kuormittavuuteen, se ei Laitinen-Pesolan mukaan ole ihmeellinen summa. – Jos ajatellaan, että se yli 3 000 euroa tulee siitä, että painat öitä ja viikonloppuja. Ei se ole kova palkka. Vuonna 2007 kaikki muut kunnissa työskentelevät palkansaajat pääsivät sopimukseen jo neuvottelujen alkuvaiheessa. Tarjottu 12 prosentin korotus ei kelvannut Tehylle ja se jäi yksin taistelemaan. OAJ:n silloinen puheenjohtaja Erkki Kangasniemi lupasi Laitinen-Pesolalle konjakkipullon jokaisesta kymmenyksestä, jonka Tehy saa enemmän kuin muut. – Myöhemmin puolueettomat tahot laskivat, että se oli jotain 40 pulloa, jotka hän on edelleenkin velkaa. Minulla on edelleenkin tallella se lehtileike, missä hän rehvastelee. Palkkasopua seurasi keskustelu siitä, rikkoiko Tehyn sopimus yhdenvertaisuutta, kun toiseen liittoon kuuluneet hoitajat saivat vähemmän. Myöhemmin kuntatyönantaja päätyi maksamaan samat korotukset myös muille. – Tietysti olisi kiva, että meitä olisi huomioitu esitaistelusta, mutta päinvastoin meitä hyljeksittiin monta vuotta. Näköjään se on niin, että jos joku naisvaltainen ala käyttää kovia keinoja, sitä ei saa anteeksi edes muiden järjestöjen keskuudessa. Tällä kertaa Tehy ei ole yksin. Hoitajat ovat vaatineet yleistä linjaa suurempia korotuksia, mutta niin ovat myös muut kuntien työntekijät. Työnantajan mielestä rahaa ei ole maksaa kenellekään, varsinkaan kaikille. Ilmapiiri liittojen välillä on kiristynyt. Se siitä solidaarisuudesta? – En halua ottaa tähän kierrokseen kantaa, mutta järjestön tehtävä on hoitaa oman jäsenistönsä edunvalvontaa. Siitä voi miettiä kuinka solidaarisia ollaan. Laitinen-Pesolan mukaan hoitajat ovat löytäneet asialleen hyviä perusteluja siitä, että moni pohtii alan vaihtoa, kun palkka ei vastaa työn vaativuutta. – Silloin 2007 oli vähän sama tilanne, että lähtöaikeita oli ja ulkomaille mentiin. Sairaanhoitajista on kansainvälinen pula. Jos haluat mennä, niin töitä löytyy ihan varmasti. ”Oman kuntani talous tuhoutuu kyllä ilmankin, että hoitajien palkkoja korotetaan” Yleisradion Taloustutkimuksella teettämän tutkimuksen mukaan valtaosa suomalaisista olisi valmis antamaan hoitajille yleistä linjaa paremmat palkankorotukset. Sanotaan, että hoitajat ovat ennenkin saaneet sympatiaa, mutta ei rahaa. Kun teollisuuden rautakourat pistävät lakkohousut jalkaan, siinä ei ole suuren yleisön mielestä mitään ihmeellistä. Kun hoitajat vaativat lisää, ilmapiiri kiristyy. – Suomessa on jotenkin sellainen perinne, että hoivan ja hoidon ajatellaan olevan naisille luontaista. Samalla unohdetaan, että takana on pitkä ja vaativa koulutus. Laitinen-Pesolan mukaan yksi selittävä tekijä on jaottelu julkisen ja yksityisen sektorin välillä. – Julkisen sektorin työnantajalla on aina hyvä sanoa, että kunnilla ei ole rahaa. Jos järjestöt jäävät odottamaan, että olisi oikea hetki nostaa palkkoja, niin sitä ei tule koskaan. Kukaan ulkopuolinen ei koskaan tule sanomaan, että hoidetaanpa teidän asia kuntoon. Laitinen-Pesola istuu tätä nykyä Porin kaupunginvaltuustossa ja sitä myötä sen rahakirstun päällä, josta hoitajille maksetaan. Kaupungin talous on pahemmin pakkasella kuin aikoihin. – Oman kuntani talous tuhoutuu kyllä ilmankin, että hoitajien palkkoja korotetaan, Laitinen-Pesola sanoo. Vuonna 2007 elettiin vielä Nokian jälkihöyryissä ja toisenlaisessa taloudellisessa suhdanteessa. Kevään eduskuntavaaleissa kampanjoitiin nykyisin jo lähes unohtuneella teemalla: jakovaralla. Meni yksinkertaisesti niin hyvin, että puolueet kiistelivät siitä kenelle annetaan, eikä siitä keneltä otetaan. Kokoomus lähti vaaleihin lupaamalla ”Sari sairaanhoitajalle” avokätisen palkankorotuksen. Vaalien jälkeen muodostettu porvarihallitus päätyi myöntämään kuntien palkkaohjelmaan 150 miljoonaa euroa rahaa. Yllätys oli, että siitä rahasta jaettiin myös lääkäreille. – Ei voinut sanoa, että heidän palkkauksensa olisi ollut kuopassa suhteessa vaativuuteen. Kävin monta kertaa pääministerin pakeilla kuultavana ja Matti Vanhanen (kesk.) ilmaisi, että lisää rahaa ei ole tulossa. ”Minua syytettiin siitä, että olin kokoomuslainen ja ay-johtaja” Sovun löytäminen näyttää tälläkin kertaa kovin vaikealta. Tapana on, että Elannon hevosmiesten lakkoa lukuun ottamatta kaikki työtaistelut kuitenkin päättyvät ennen pitkää. – Jos ajattelee meidän tilannetta, niin tuli aika poikkeuksellisesti sovittelulautakunta. Ellei Martti Hetemäkeä ollut siinä, se ei olisi varmaan ratkennut. Hän jaksoi liikutella pieniä elementtejä. Jotenkin vain palaset loksahtivat paikalleen. Euromääräisesti korotukset olivat kuukausipalkoissa jopa yli 600 euroa. Se onnistui osin siksi, että Tehy ei missään vaiheessa esittänyt konkreettisia palkkavaatimuksia. Laitinen-Pesola ja sittemmin työnantajaleiriin hypännyt edunvalvontajohtaja Minna Helle opettelivat suomeksi ja ruotsiksi, että vaadimme ”kunnollisia palkankorotuksia”. – Pitkään sanottiin tarjouksiin vain, että ei riitä. En tiedä miksi meidät päästettiin näin helpolla. Minna Helteestä tuleekin mieleen, pitääkö ay-pomon olla ideologisesti järkähtämätön? – Pitää uskoa omaan asiaansa. Minua syytettiin siitä, että olin kokoomuslainen ja ay-johtaja. Minä olen aina ensisijaisesti tehyläinen. On niitä, jotka pystyvät tekemään asioita kummalakin puolella, mutta minä en olisi pystynyt. Laitinen-Pesola valittiin eduskuntaan kokoomuksen listoilta vuonna 2015. Hänen puolueensa ajoi Juha Sipilän (kesk.) hallituksessa kovan linjan työmarkkinapolitiikkaa. Sipilä toi pöytään niin ikään pakkolaiksi kutsutun esityksen, jossa oltaisiin lainsäädännön voimalla puututtu sunnuntaikorvauksiin ja sairausajan palkkaan. – Minä sanoin ryhmässä, että tässä menee minun rajani. En tule ikinä näiden puolesta äänestämään. Ei voi olla niin, että se työ mitä olen tehnyt 20 vuotta, tuhotaan näin. Työmarkkinajärjestöt pääsivät lopulta sopuun, jota kutsuttiin kikyksi. Se tarkoitti duunareille palkatonta työtä ja julkiselle sektorille lomarahan leikkauksia. Etenkin jälkimmäinen tuntui Laitinen-Pesolasta epäoikeudenmukaiselta, mutta siihen piti taipua. Tämän kevään työmarkkinaneuvotteluissa kikystä on paisumassa iso riita, koska aikanaan ei sovittu tarkkaan, kuinka pitkään talkoita tehdään. – Sitä jotenkin ajatteli, että kun jokin on sovittu määräajaksi, niin sopimuksen osiot ovat voimassa sen aikaa.