Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Urheilu Näköislehti Lukemisto Kulttuuri Porilaine Testit ja visat

Kännykkäriippuvuudesta on tullut lasten tauti – varhainen puuttuminen voi estää ongelmia ennalta

Lapsiperhe lähti mummolaan kylään. Sinne oli kokoontunut muitakin sukulaisia viettämään helteistä kesäviikonloppua. Piti saunoa ja uida sekä pelata yhdessä krokettia ja sulkapalloa. Kahdeksanvuotiasta junioria sellainen ei kiinnostanut. Koko 250 kilometrin automatkan poika räpläsi takapenkillä hiljaisena kännykkäänsä. Perille päästyä hän linnoittautui laitteen kanssa makuuhuoneeseen. Vanhemmat yrittivät ensin hyvällä. Jos juniori tulisi ulos pelaamaan ja jättäisi älyttömän älypuhelimen reppuun, hän saisi jäätelöä. Kun porkkana ei toiminut, piti käyttää keppiä. Äiti otti pojalta puhelimen pois, mistä seurasi massiivinen itkupotkuraivari. Huuto, parku ja murjotus jatkuivat koko illan. Sosiaalisia vaikutuksia tutkittu vähän Tapaus ei ole harvinainen. Lasten vakava älypuhelinriippuvuus ei ole enää vain uhka. Se on arkea monissa perheissä. Suurta ammattiosaamista tai päättelykykyä ei tarvita sen oivaltamiseen, että koukkuun jäämisellä on seurauksia. Kännykän ja muiden ruutujen ääressä vietetty aika on pois liikunnasta ja muusta tekemisestä sekä oppimisesta. Jos lapsi tuijottaa tuntitolkulla pimeässä tilassa pieneltä näytöltä elokuvia tai pelejä, seurauksena voi tutkimusten mukaan olla myös näköongelmia. Silmä on kasvuiässä hyvin dynaaminen elin, ja lapsen silmien jatkuva akkommodaatiotila (silmän mukautuminen eri etäisyyksille) lisää likitaitteisuuden riskiä. Sosiaalisia vaikutuksia on tutkittu vähemmän. Samantekevää ei kuitenkaan ole, kouliintuuko lapsi luomaan ja ylläpitämään ihmissuhteita leikkipuistoissa tai pelikentillä vai älypuhelimen välityksellä omassa sängyssä löhöten. Vanhemmat itsekin riippuvaisia Saarnaaminen ja yleistäminen on tyhmää. Kännykät kuuluvat lasten kätösiin, mutta vanhemmat toimisivat viisaasti, jos tekisivät pelisäännöt selviksi sekä itselleen että lapselle heti, kun juniori saa ensimmäisen puhelimensa 7-vuotislahjaksi. Ennaltaehkäisy on myöhempiä pakkotoimia parempi vaihtoehto. Niin useimmissa perheissä varmasti toimitaankin. Ongelma on, että pelisäännöistä aletaan lipsua – ja monet vanhemmat ovat itsekin kännykkäriippuvaisia. Kahden vuoden takaisen tutkimuksen mukaan 9-11-vuotiaiden suomalaislasten keskimääräinen ruutuaika on kolme tuntia vuorokaudessa. Monilla se on paljon enemmän. Enimmäissuositus on kaksi tuntia.