Ladataan
Pääaiheet Verokone 100 tuoreinta Tähtijutut Satakunta Urheilu Näköislehti Testit ja visat Porilaine Kulttuuri

Koulussa ja työpaikoilla kiusattujen ei pidä joutua väistämään - kiitos heille, jotka uskaltavat jakaa raskaat kokemukset

Se nyt vaan on sellainen. Rakkaudesta se hevonenkin potkii. Ensimmäistä lausetta tarjotaan lohdutukseksi sille, joka pahoittaa mielensä työyhteisön kovasanaisimman töksäytyksistä. Toista lausetta taas hoetaan koululaiselle, jolta luokkakaveri heittää repun rapakkoon. Työelämä on alituisessa murroksessa. Koulumaailmakin muuttuu. Mutta yksi on ja pysyy. Kiusattuja "lohdutetaan" tavalla, joka vähättelee ja kääntää uhrin syylliseksi. Toimittaja Stina Alapirtti haastatteli vastikään kirjailija Antti Rönkää , jonka esikoisteos Jalat ilmassa kertoo koulukiusaamisesta ja sen vaikutuksista myöhempään elämään (Satakunnan Kansa 5.9.). Haastattelua ei tehty perinteisellä kysymys-vastaus -formaatilla, vaan Alapirtti ja Rönkä keskustelivat keskenään. Formaatin valinta oli onnistunut, sillä siinä kokemuksia vaihtoi kaksi koulukiusattua. Molemmat kokivat niin fyysistä kuin henkistäkin väkivaltaa. Rönkä haettiin kotoa hakattavaksi, Alapirtti kampattiin takaraivo edellä kivilattiaan. Ala-asteikäisenä Alapirttiä kutsuttiin lutkaksi tai ebolaksi. Kiusaaminen jätti jäljet. Röngällä meni rauhoittavien kanssa "överiksi". Alapirtille ystävyyssuhteiden luominen on vaikeaa. Röngän kiusaaminen loppui, kun hän lähti Lahteen lukioon. Rääkkääminen ei siis päättynyt siihen, että joku olisi puuttunut asiaan. Kouluissa ja työpaikoilla väistämisen kulttuuri on mennyt liian pitkälle. Nälvimisen kohteen ei pidä joutua nousemaan työporukan kahvipöydästä itkua pidätellen. Ei ole oikein, että koululaisen pitää etsiä uusia reittejä kotimatkalle. Reittejä, joita kiusaajat eivät ole vielä löytäneet. Me suomalaiset kehumme olevamme sisukasta kansaa. Varsin kevyesti heitämme, että se, mikä ei tapa, vahvistaa. Heitto on huono vitsi. Tänään vietetään Maailman itsemurhien ehkäisyn päivää. Moni kiusattu on joutunut taistelemaan itsetuhoisia ajatuksia vastaan. Kaikki eivät ole onnistuneet. On syytä kiittää niitä ihmisiä, jotka ovat julkisesti nimellään ja kuvallaan kertoneet kiusaamisesta. Heidän ansiostaan jonkun ei ehkä enää tarvitse väistää.