Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Puoliksi täysi terassi Helsingissä on iso – muutin kesäkuun ensimmäisenä Lapin lintukodosta koronan jäljiltä avautuvaan suurkaupunkiin

Maanantai 1. kesäkuuta oli historiallinen päivä Suomelle. Terassikesä ehti täpärästi pelastua, kun kaksi kuukautta jatkuneita rajoitustoimia purettiin. Historiallinen päivä oli myös minulle, sillä olin juuri muuttanut Helsingin vilskeeseen vietettyäni uneliaan karanteenikevään Lapissa. Sainkin ensimmäisen työpäiväni kunniaksi vastuulleni tutkimusmatkan oviaan avaavan pääkaupungin keskustaan. Mistään vilskeestä ei kuitenkaan ollut kyse. Lieneekö syynä kylmä sää vai koronatartunnan pelko, terassit jäivät iltapäivällä vielä melko tyhjiksi. Itse olen kuitenkin viettänyt kevään 60 000 asukkaan Rovaniemellä hiihtoreittien varrella. Minulle puolet Helsingin ravintolapaikoista on väenpaljoutta. Uuteen kaupunkiin muuttaminen on aina mukavalla tavalla kutkuttavaa. Odotin innolla uusia harrastuksia sekä tekemistä museoista näyttelyihin ja elokuvateattereihin. Epidemia tuntuikin suurelta kolaukselta. Olisiko oikeasti näin, että kotiin, lenkkipoluille ja ruokakauppaan rajoitettu arki jatkuisi myös kaupunkiviidakossa, jossa edes pakeneminen luonnon helmaan ei ole vaihtoehto? Muuttaessani Lapin lintukodosta Suomen koronakeskittymään olo oli hieman samanlainen kuin ulkomaanreissulle lähtiessä maitohappobakteerien ja käsidesin kera. Pakkasin kasvomaskin rinkkaan ja varauduin viettämään kesän eristäytyneenä kuuden neliön huoneessani kököttäen. Tämähän on se pari kuukautta sitten muusta Suomesta eristetty kolkka, jonka asukkaita ei haluttu päästää kotimaakuntaani ihmisiä tartuttamaan. Kuitenkin jo ensimmäisten päivien aikana huomasin, kuinka nopeasti arki palaa raiteilleen. Metro, terassit ja asiointi ilman maskia ruokakaupassa on jo koettu. Hengissä ja terveenä olen edelleen, kiitos turvavälien ja käsihygienian. Vaikka kaupunki helsinkiläisittäin hieman uneliaasti näyttäisikin avautuvan, itselleni ihmiset ja terassit tuovat kauan kaivatun tunteen kaupunkielämästä. Jo mahdollisuus testata uusia ravintoloita piristää. Eristäytyminen ei Uudellamaalla samoin onnistuisikaan kuin vaikkapa Savukosken perukoilla. Paikoissa, joissa lähin naapuri löytyy kilometrien päästä ja vapaa-aika sujuu joka tapauksessa luonnossa liikkuen, ei korona muuttanut ihmisten arkielämää juurikaan. Siksi on ymmärrettävää, että maanantai-iltaan mennessä terassit Helsingin keskustassa näyttivät hetken lähes siltä, kuin pandemiaa ei olisi. Viimeistään keskiviikon Black Lives Matter -marssi muistutti traagisesta lähtökohdastaan huolimatta, miltä elämä ennen rajoituksia näytti. Vaikka epidemiatilanteen kannalta viettäisin kesäni mieluummin Lapissa, kesä Uudellamaalla tuo minulle tullessaan jotain, mikä on olennaista niin ihmiselle kuin yhteiskunnallekin: innostuksen tulevaa kohtaan. Kirjoittaja on Lännen Median toimittaja Helsingissä.