Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Tulospalvelu Satakunta Tähtijutut Urheilu Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Porin teatteri tekee näytelmän, jossa yleisö voi vaikuttaa tapahtumien kulkuun

Porin teatterissa saa huhtikuussa ensi-iltansa koko perheen näytelmä, jossa yleisö voi ohjata näyttämön tapahtumia. Äänirosvo -näytelmä sisältää interaktiivisen seikkailuosuuden, jossa yleisö pääsee äänestämään annetuista vaihtoehdoista. Pelillisiä seikkailut ovat tuttuja paitsi tietokonemaailmasta ja roolipeleistä myös esimerkiksi interaktiivisista kirjoista, joissa lukija valitsee, mihin suuntaan seikkailu etenee. Viime aikoina pelillisyys on tullut myös elokuviin, kuten Netflix-elokuviin Black Mirror: Bandersnatch ja Minceraft: Tarinatila . Brittiläinen näytelmäkirjailija Alan Ayckbourn kirjoitti Äänirosvon jo vuonna 1988. Tämänkaltaista vuorovaikutteista teatteria esitetään vain harvoin. Äänirosvon ohjaaja Ola Tuominen kertoo näytelleensä kymmenisen vuotta sitten Tampereen Työväen Teatterissa Pähkähullu hotelli -komediassa, jossa yleisö sai äänestää värikorteilla näytelmälle erilaisia etenemisvaihtoehtoja. Moni yleisöstä epäili, että äänestys oli vain näennäinen, mutta ei se ollut. – Esityksiä oli kolmekymmentä. Yllätyimme siitä, että äänestys tuntui aika usein johtavan tiettyyn suuntaan, Tuominen muistelee. Äänirosvo -näytelmässä interaktiivisuutta käytetään osiossa, jossa nuori tyttö Susanna ( Mirva Tolppanen ) ja Helge-koira ( Oskari Penttilä ) lähtevät labyrinttikartanoon pelastamaan kadonneita ääniä. Ohjaajan mielestä interaktiivisuus on näytelmässä vain yksi elementti muiden joukossa. Erittäin tärkeä osa näytelmässä on lavasteilla, monenlaisilla erilaisilla tiloilla, jotka loihti näytelmää varten lavastaja Teemu Loikas . Kuten näytelmän nimestä voi arvata, keskeisiä ovat myös äänet, jotka loi äänisuunnittelija Jukka Kouhia . Ola Tuominen melkein toivoo olevansa taas seitsemänvuotias. – Kun katson lavalle loihdittuja valomaisemia ja erilaisia elementtejä, mieleeni tulee, että tällaiset asiat tekivät itseeni lapsena teatterissa suuren vaikutuksen. Interaktiivisuudella Tuominen näkee teatterin maailmassa laajemminkin mahdollisuuksia. Itse hän ei tosin kaipaa katsojana mahdollisuutta vaikuttaa tapahtumien kulkuun. –  Kuulun ikäryhmään, joka on lapsesta saakka lukenut seikkailukirjoja. Itselleni vahva tarina on se, mistä kaikki alkaa. Neljäs seinä viittaa teatterissa kuvitteelliseen seinään katsomon ja näyttämön välillä: Näyttelijät ja katsojat eivät kommunikoi keskenään. Interaktiivisessa teatterissa tämä neljäs seinä rikotaan, esimerkiksi tässä näytelmässä antamalla yleisön äänestää näyttämön tapahtumista. Interaktiivisen teatterin äärimuodossa yleisö on osa esitystä, kulkee vapaasti esitystilassa ja vaikuttaa esityksen kulkuun. – Itse olen katsojana sellainen, että herra paratkoon, jos kuulen, että pitäisi osallistua. Menen lukkoon. Ystävät tekivät kerran teoksen, josta kerrottiin, että jos he näkevät yleisössä jonkun tutun, he repivät tämän lavalle. En uskaltanut mennä katsomaan sitä, Tuominen sanoo ja nauraa. 1990-luvulla hän esitti Tom Lindholmin ja Mikko Kivisen kanssa Sakespearen kootut theokset -näytelmää, jossa käytiin läpi Shakespearen tuotanto kahdessa tunnissa. Joka ilta yleisön joukosta piti kaapata ihmisiä lavalle. – Ihmisen katseesta näki, onnistuuko hänen viemisensä lavalle vai ei. 90-luvulla suomalaisista tuli karaoken ja muun kautta uskaliaampia, ja jotkut alkoivat melkein tyrkyttää itseään lavalle, Tuominen muistelee. Porin teatterissa katsojien on turha pelätä tai toivoa lavalle pääsemistä. Sellaista riskiä teatterissa ei oteta. – Teatterin lava on niin vaarallinen paikka, että jos sinne tulisi lapsia kesken esityksen, voisi tapahtua vaikka mitä. Lavalla on liikkuvia, ylhäältä ja sivulta tulevia raskaita elementtejä. Näyttelijöiden ja näyttämöhenkilökunnan välinen työ täytyy rytmittää tarkoin, jotta lavalla ei ole vaarallista, Tuominen toteaa. Lapset rikkovat luonnostaan teatterin neljättä seinää esimerkiksi huutelemalla näyttelijöille ohjeita. Sellaisiin tilanteisiin ohjaaja ei voi vaikuttaa, vaan näyttelijät ovat omillaan. – Sieltä voi tulla ihan mitä tahansa. Esiintyvän taiteilijan tehtävä on löytää keino keskustella lapsiyleisön kanssa. Ola Tuominen ohjannut viime aikoina Satakuntaan myös Porin teatterin näytelmän Arsenikkia ja vanhaa pitsiä sekä Rauman kaupunginteatteriin näytelmän Tarkastaja tulee . Porin teatterin Äänirosvon ensi-ilta 3.4. kello 18