Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Tähtijutut Satakunta Urheilu Näköislehti Testit ja visat Porilaine Kulttuuri Live

Pietari on satakuntalaiselle vieras

Toimin hiljattain matkanjärjestäjänä satakuntalaisten toimittajien ekskursiolla Pietariin. Ajatus puistatti etukäteen, sillä Venäjän ryhmämatkoista riittää paljon herkullisia tarinoita. Suuri osa niistä on niin vodkanhuuruisia, että voi vain kuvitella minkälaisia muistelmia matkaoppaiden pikkujoulujuhlien peräpöydissä jaetaan. Minä olin vielä ottanut pestin vapaaehtoisesti. Alku ei ollutkaan helppo. Schengen-sopimukseen ja vapaaseen liikkumiseen tottunut jaksaa yllättyä rajamuodollisuuksista. Naapurimaassa käynti vaatii jos jonkinlaista proopuskaa, viisumianomuksesta maahantulokorttiin, matkavakuutustodistuksesta tarpeeksi nuoreen passiin sekä erilliseen passikuvaan. Yksi matkalle ilmoittautuneista saikin jo tässä vaiheessa tarpeekseen. Mutta muuten matka onnistui erinomaisesti. Hotelli oli hyvä, liikenneyhteydet pelasivat. Osasyy onnistumiseen oli kollega, joka oli hoitanut tapaamiset paikan päällä ja toimi erinomaisena tulkkina. Hyvin onnistunut reissu innosti pohtimaan, miksi en käy Venäjällä kuin noin kerran vuosikymmenessä. Seurueesta huomasin, että vaikka mukana oli hyvinkin kokeneita matkailijoita, oli Pietari heillekin varsin tuntematon, muusta Venäjästä puhumattakaan. Liekö etäinen suhde Venäjään siinä, että me satakuntalaiset olemme aina mieltäneet itsemme enemmänkin länteen, jolloin Ruotsi on ollut luonnollinen suunta? Ihan täysin en hurmaantunut Pohjolan Venetsiaan. Kielimuuri oli korkea, kun kyrilliset kirjaimet eivät ole hallinnassa eikä venäläisten englannin kielen taidossa kehumista. Jopa Pietarin kokoisessa miljoonakaupungissa tuli hetkiä, kun palvelualtis nuori myyjä kääntyi kannoillaan kauhistuen, kun kysyi tuotteen hintaa englanniksi. Venäjässä on ongelmansa, minkä maan toimittajakollegatkin myönsivät. Kuitenkin uskon, että näin kasvavan ympäristötietoisuuden aikana moni havahtuu matkakuumeen iskiessä siihen, että vieressä on eksoottinen maa, joka ei ole enää niin mahorkan hajuinen kuin silloin joskus. Venäjä on hölläämässä viisumivaatimuksiaan. Hyvä niin, sillä se tekee idänmatkailusta halvempaa ja helpompaa. Kaikenlainen ruohonjuuritason diplomatia on parempi keino luontevaan yhdessäoloon kuin totisten äijärivien allekirjoittamat ystävyys-, yhteistyö- ja myötähäpeäsopimukset.