Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Urheilu Näköislehti Lukemisto Kulttuuri Porilaine Testit ja visat

Euralainen Elias Valtonen pelasi ensimmäisellä yliopistokaudellaan vain 62 minuuttia – ”En sano, että se oli pettymys, sillä kilpailu on kovaa”

Eurasta kotoisin oleva Elias Valtonen harjoitteli Suomen koripallomaajoukkueen mukana tiistaina Mäkelänrinteen urheilutalossa, samassa salissa jossa hän pelasi lukioaikanaan HBA Märskyssä. Se on Mäkelänrinteen urheilulukion joukkue, Koripalloliiton pelajaakehitysstrategian kulmakivi, johon kootaan ikäluokkansa lupaavimmat pelaajat. Lukion jälkeen nuoret pelaajat astuvat maailmaan, jota Koripalloliitto ei enää kontrolloi. Sen on saanut kokea myös Valtonen, yksi suomalaisen koripalloilun suurista lupauksista, jolla on takanaan yksi kausi Yhdysvaltain yliopistosarjaa. –  Halusin jatkaa opiskelua. Jos korikselle tapahtuu jotakin, on joku varavaihtoehto. Koin, etten ollut valmis lähtemään ammattilaiskentille Suomen ulkopuolelle heti lukiosta. Koin, että yliopisto valmistaa minua paremmin pelaajana, Valtonen kertoo. Valtosen ensimmäinen kausi Arizona Statessa tuotti hänelle kuitenkin vain 62 peliminuuttia. – Joka päivä siellä silti treenattiin, ja pari kaveria meni kaksisuuntaisilla sopimuksilla NBA:han, joten oli ihan kova nippukin. Niiden kanssa pääsi painimaan joka päivä treeneissä, ja kun sen pelitavan sisäisti, on varmasti paremmat lähtökohdat ensi kauteen. En sano, että se oli pettymys, sillä kilpailu on kovaa, Valtonen sanoi. Maajoukkueen apuvalmentaja Hanno Möttölä arvioi, että pelaamattomuus on näkynyt Valtosen otteissa tänä kesänä. –  Parhaimmillaan hän oli universiadeissa huikea, mutta sitten tuli aallonpohjia. Nyt kun hän on päässyt pelaamaan miesten maajoukkueessa, jälki on ollut hyvää. Hän on henkisesti niin valmis pelaaja, että pelaamaan pitää päästä, Möttölä sanoo. Vain Markkanen ”breikannut” Valtonen on yksi esimerkki siitä, miten vaikeiden valintojen edessä toisen asteen koulutuksen päättävät koripalloilijat ovat. Sopimukset ammattilaissarjoihin ovat kiven alla, ja Yhdysvaltain yliopistosarjassa moni suomalaispelaaja on jäänyt odotuksista. – Kylmä fakta on, että Lauria ( Markkanen ) lukuun ottamatta kukaan ei ole breikannut, Möttölä sanoo. Runsaan vuoden sisällä HBA-Märskyn kasvateista Fiifi Aidoo , Lassi Nikkarinen ja Edon Maxhuni ovat keskeyttäneet pelinsä yliopistosarjoissa. Valtonen on palaamassa Arizona Stateen alkavaksi kaudeksi. – Mitään varmaa ei voi sanoa neljän vuoden päähän. Tietysti siellä on paikka turvattu neljäksi vuodeksi ja koulua voi käydä sen ajan, mutta jokaisen vuoden jälkeen pitää katsoa tilanne, Valtonen sanoo. Euroopassa vaihtoehtoja vähemmän kuin ennen Euroopassa vaihtoehtoja nuorille pelaajille on vähemmän kuin vuosituhannen alussa. Monet Euroopan maat – myös Suomi – soveltavat koripallosarjoissaan "home grown" -sääntöä ulkomaalaispelaajien määrän rajoittamiseksi. Home grown -statukseen vaaditaan kolme vuotta paikallista juniorisarjaa, joten Eurooppaan pyrkivän koripalloilijan pitäisi lähteä ulkomaille alaikäisenä, jotta hän kiinnostaisi eurooppalaisia huippuseuroja. – Ei Ranskan seuroilla olisi mitään esteitä rekrytoida Suomesta talentteja, mutta sinne pitäisi mennä 16- tai 17-vuotiaana, jotta ehtisi saada home grown -statuksen. Ei Strasbourgia kiinnosta rekrytoida 19- tai 20-vuotiasta pelaajaa, jos hän ei ole niin hyvä, että hänestä tulee Pro A -pelaaja, maajoukkueen apuvalmentaja Lassi Tuovi sanoo. Suomen lähialueilta koripalloilijat lähtevät usein ulkomaille nuorempina kuin Suomesta. – Ruotsista, Latviasta ja Virosta pojat lähtevät 15-vuotiaina. Siellä on upeita tarinoita, mutta jokaisen Kristaps Porzingisin takana on 25 latvialaista. Latvialla on 30 alle 20-vuotiasta muualla Euroopassa, eivätkä kaikki ole menestystarinoita, Möttölä vertaa.