Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Numeroarvostelun eleetön kunnianpalautus

Vuonna 2016 alettiin peruskouluissa kilvan luopua numeroarvioinnista. Sen ainoana tarkoituksena oli pidetty oppilaiden vertailua ja valikoimista jatko-opintoihin. Miten sanallinen arviointi olisi toiminut siihen aikaan, kun luokissa oli yli 40 oppilasta? Numerottomuuden ideologiana on, että oppilaat eivät keskittyisi vain hyvien numeroiden saamiseen, vaan oppimaan. Entisen opettajan järjellä voisi luulla, että kympin saanut on myös jotakin oppinut. Opetussuunnitelma perusteli 2016 muutosta sillä, että sanallisen arvostelun ohella kulkee "koulun arkea tukeva, jopa viikoittainen jatkuva palaute". Ei ollut ihme, että viime vuoden lopulla 75 prosenttia opettajista toivoi numeroarvostelun aloittamista jo luokilla 3-5, samoin oppilaiden ja vanhempien enemmistö. Osa kouluista on ollut systeemissä, jossa numeroita on annettu vasta - lain mukaan viimeistään - kahdeksannella luokalla. Eli mahdollista se on ollut nämäkin vuodet vaikka ekaluokalta. Tästä lähtien numeroarvostelun täytyy alkaa viimeistään neljännellä. Vuosisatainen koulumenestyksen ilmaiseminen numeroilla on taas pienen harhailun jälkeen parhaaksi punnittu. Näin oppilaalla on vielä aikaa parantaa ennen ratkaisevaa kevättä. Julkkisopettaja Arno Kotro on sitä mieltä, että sanalliset arviot ovat helposti niin pumpuloituja, etteivät ne toimi riittävän tehokkaana hälytyksenä opinnoissa ryhdistäytymiseen. Meitä ravisteltiin kesken kevättä välitodistuksellakin. Vastakkain on ollut kaksi periaatetta. Numerot ovat selvä mittari, joka kertoo vanhemmillekin, missä mennään. Toisaalta huonot numerot leimaavat oppilaan epäonnistujaksi ja vain masentavat. Päättötodistuksen - entisen, minusta paremman päästötodistuksen - perusteella oppilaat kuitenkin on aina pantu vertailuun: ketkä pääsevät peruskoulusta toiselle asteelle, pääasiassa lukioon tai ammattikouluun. Jonkin verran kyllä masensi, kun jonkin aineen kokeissa tuli putki yksimiinuksia (1-). Vanhemmatkaan eivät tykänneet. Kevättodistuksessa nämä yksimiinukset realisoituivat neloseksi. Se merkitsi vain kesäkuun uhraamista ehtojen selvittämiseen ja koko lukuvuoden työn pelastamiseen. Elämässä ei ole "armovitosia", otsikoi Ilta-Sanomat helmikuussa. Näin on siksi, että Opetushallitus määrittelee nyt, mitä kaikkien pitää osata saadakseen todistukseen numeron 5, 7 tai 9. Tähän saakka on määritelty vain 8! Mihin se mahtoi perustua? Yhtenäiset kriteerit ovat tarpeen, jotta eri kouluissa arvostelukohtelu olisi likimain samanlaista. Pitänee tosin hieman tutkia, miksi päättötodistuksissa on nykyään yhä enemmän pelkkiä kiitettäviä (9 ja 10) saaneita. Moisia ihmeoppilaita oli viime vuonna 6,5 prosenttia eli noin 2 500. Jos kriteerit olisivat pitäneet, kun meitä "numeroitiin" PSYL:n viidennellä (peruskoulun yhdeksäs), ei olisi armo käynyt oikeudesta. Silloin opettajiemme terve järjenkäyttö pelasti kahden luokkatoverimme tulevaisuuden. Kumpikin olisi "menestyksen" perusteella pitänyt jättää luokalle. Toisella oli kuitenkin varma työpaikka Porin konepajassa, ja taksilupa odotti toista. Niinpä tehtiin "diili": nelosten sijasta annettiin viitoset, ja pojat lupasivat pysyä kaukana lukiosta. Kaikki olisivat hävinneet, jos heitä olisi istutettu viides luokka uudelleen. Nyt he pääsivät yhteiskuntaan veronmaksajiksi. Hyväksyimme ilomielin kaveriemme "armovitoset". Arvostelu voi aiheuttaa päänvaivaa ja jopa tuskaakin opettajalle. Miten arvioida häirikköä, joka on päätoimisesti tehnyt kiusaa? Koko luokan edistymiselle inkluusio eli erityisoppilaiden sijoittaminen ns. tavallisiin luokkiin on aiheuttanut omat "haasteensa". Erkki Teikari Kirjoittaja on SK:n entinen päätoimittaja.