Kuntauudistus välttämätön

Hallituksen kuntapaketti ja puolustusvoimien säästöohjelma olivat vasta alkusoittoa sille kauheudelle, joka meitä odottaa muutaman viikon päässä. Ne alkavat vaikuttaa ihmisten elämään vasta vähitellen ja osa monen vuoden viiveellä.

Budjetin kehysriihen ja kansantalouden kestävyystarkistuksen jälkeen edessä on veronkorotuksia ja kustannusleikkauksia. Osa niistä kaatuu kansakunnan niskaan jo tänä vuonna, ja koko ohjelma viimeistään ensi vuona.

Kansantalouden katastrofi on juuri nyt menossa täyttä päätä. Torjuntataistelua ollaan avaamassa neljällä rintamalla: kunnat, kulut, verot ja puolustus. Tämä kaikki on varsinainen entiselämys, déjà-vu. Se on painajainen siksi, että kaikkien näiden ongelmien on nähty jo kauan sitten olevan tulossa, mutta mitään ei tehty.

Tilanne tiedettiin täsmälleen viime kevään hallitusneuvotteluiden aikana, mutta ikävät asiat lakaistiin somasti maton alle ja päätettiin vielä vähän aikaa liekkiä niin kuin kaikki jatkuisi ennallaan. Kuten Neuvostoliitossa aikanaan. Kun juna juuttui paikoilleen, vedettiin verhot ikkunoihin ja ruvettiin hytkyttelemään niin kuin matkanteko muka jatkuisi.

Pääministeri Jyrki Kataista ei käy kateeksi. Kuntauudistus on ehdottoman välttämätön palvelus isänmaalle, mutta siitä hyvästä hallitus saa päälleen kansakunnan raivon ja inhon.

Opposition asema on vielä säälittävämpi kuin hallituksen. Jokainen numerot osaava ja lukutaitoinen ihminen tietää, että jos parlamentaariset roolit olisi jaettu toisin, keskusta ja perussuomalaiset joutuisivat tekemään jokseenkin saman kuin hallitus nyt.

Ilmiselvää välttämättömyyttä vastaan räyhääminen on älyllisesti nöyryyttävää ja moraalisesti väärin. Oppositio on ottanut roolin, jossa itsekunnioituksen säilyttäminen on lähes mahdotonta.

Terveydenhoidon ja sairaalalaitoksen järjestelmät ovat tukkeutuneet omaan byrokratiaansa. Silti ihmeen usein kuulee vakavan sairauden kohdanneista ihmisistä, jotka kertovat saaneensa erinomaista hoitoa ja hyvää kohtelua.

Sosiaalipalveluiden ja vanhustenhuollon alueella tyytymättömyys on ilmeisesti huomattavasti laajempaa ja paremmin perusteltua kuin terveyspalveluissa. Varsinainen katastrofi on näillä sektoreilla edessä, ellei se ole jo tapahtunut.

Välttämättömiä asioita tilanteen korjaamiseksi ei voi tehdä muu päätöksentekijä kuin sellainen, jolla on edes jonkin verran rahaa. Jos jäädään odottamaan kuntaremontin toteutusta vapaaehtoisuuden varassa, se alkaa vasta kun ihmisiä kuolee palveluiden puutteeseen. Sitten on joka tapauksessa pakko. Nytkin ollaan jo myöhässä.

Paikallisella itsehallinnolla pörhistely ei tässä tilanteessa paljon auta. Kunnallispolitiikan johtopaikkojen statuksesta voi mielin määrin nautiskella, mutta sillä tiellä ei kohta ole enää muuta kuin kunnallinen omahyväisyys. Itsehallinto ei voi elää ilman rahaa, sillä silloin hallinto ei toimi ja jäljelle jää vain se itse.

Ihmisten arkielämään vaikuttavien julkisten palveluiden perusremontti on ehdottoman välttämätön, tehtiinpä se millä tavalla tahansa. Täydellisen katastrofin tunnistaa siitä, että on pakko tehdä edes jotakin, melkein mitä vaan. Siinä tilanteessa nyt ollaan.

Kuntauudistus on tehtävä, meni syteen tai saveen. Voihan se joltakin osalta onnistuakin. Sen epäonnistuminen ei voi olla suurempi katastrofi kuin se, joka syntyisi nykyisen menon jatkumisesta.