Tarpeellista kuntakohellusta

Maaseutumaisia pikkukuntia henkeen ja vereen puolustava kansanedustaja Mari Kiviniemi (kesk.) on kutsunut kuntauudistusta kuntakohellukseksi ja kehottanut nakkaamaan sen Atlantin syvänteeseen. Kyse on tietysti siitä, että useimmissa maaseutukunnissa hänen puolueensa on vahvasti vallan kahvassa.

Kuntaliitoksia on tehty pitkin matkaa ja viime vuosina ripeästikin. Huittinen sai omakseen vuonna 2009 Vampulan, synnyinkuntani Punkalaidun oli jo menossa Sastamalan syliin, mutta on mukana vasta sen sosiaali- ja terveysyhteistyössä. Nyt sitä tuupataan Huittisten kainaloon, Pirkanmaalta takaisin Satakuntaan.

Entinen pitkäaikainen asuinkaupunkini Rovaniemi teki vuonna 2006 erittäin onnistuneen liitoksen ymppäämällä itseensä Rovaniemen maalaiskunnan. Reikäleipäkunnille liitos taitaakin onnistua hyvin.

Nyt tämä liki 60 000 asukkaan vireä, kansainvälinen yliopistokaupunki pärjää erittäin hyvin taloudellisesti, investoi, laajentaa ja kasvaa joka lailla.

Rovaniemellä perustettiin jo ennen liitosta Ylä-Kemijoen aluelautakunta, jota pidetään yhtenä parhaista esimerkeistä paikallisdemokratian toteuttamisessa. Sen toimialueella asuu noin 1 500 ihmistä ja kyliä on yhdeksän. Lautakunnalla on oma, reilun kahden miljoonan euron vuosipotti käytössään. Sillä summalla pyöritetään muun muassa terveydenhoitajan, kirjaston ja koulun palveluita.

Aluelautakunnan jäseniäkin löytyy mukavasti, heidän valinnastaan vastaavat alueen asukkaat kyläkokouksissaan. Lautakunnan oman budjetin turvin se toteuttaa toimivaltaansa. Nyt Rovaniemellä viedään läpi kyläkierrosta, jossa tarkoitus on perustaa lisää aluelautakuntia.

Myös Ylöjärvi ryhtyi juuri hiljan valmistelemaan lähide-mokratialautakunnan perustamista. Kaupunginosavaltuustoja ja -lautakuntia on kokeiltu jo eri puolilla maata.

Enimmillään Suomessa oli kuntia vuonna 1937 eli niitä oli 602. Vuonna 2009 tehtiin peräti 32 kuntaliitosta, kuntamäärä väheni yli 60:lla. Seuraavana vuonna liitoksia oli neljä, silloin muun muassa Noormarkku liitettiin Poriin. Loviisassakin pantiin nippuun neljä kuntaa.

On puhuttu siitä, että kunnilta siirrettäisiin pois niille vuosikymmenten saatossa lisättyjä tehtäviä. Siitäkin on puhuttu, että terveydenhuolto siirrettäisiin kokonaan pois kuntien kontolta. Asiaa on esittänyt Lääkäriliitto.

Esimerkiksi Tanskassa kuntien määrä on vähennetty liki 300:sta 71:een ja siellä viisi suuraluetta on saanut hoitaakseen maan terveydenhuollon.

Kilpisjärvellä on viritelty yhteistyötä terveydenhuollossa vuosia. Enontekiöläinen saa helposti Norjaan maksusitoumuksen, onhan Norjan Tromssa sairaaloineen omaa kuntakeskusta likempänä. Lähin terveyskeskus on Muoniossa 200 kilometrin päässä. Lapin keskussairaalaan Rovaniemelle on 430 kilometriä.

Terveydenhuollon rahoituksen ja organisoinnin uudistamisesta on puhunut myös muun muassa Terveystalo Oy:n toimitusjohtaja Yrjö Närhinen, jonka vanhemmat muuten olivat Porissakin pitkään lääkäreinä. Närhinen uskoo, että kustannusten nousu saadaan kuriin avoimella kilpailulla ja potilaiden valinnanvapaudella.

Terveydenhuollon kokonaismenot ovat vuosittain noin 16 miljardia euroa. Suomessa niiden osuus kuntalaista kohti on selvästi vähemmän kuin monissa muissa maissa. Vaikka valtio on saanut terveysmenonsa kuriin, maksaa suomalainen asiakasmaksuina muita eurooppalaisia enemmän.

Tämä kevät näyttää, millaisen vastaanoton raju itse kuntauudistusehdotus saa kunnissamme. Kapinahenkeä on lietsottu kosolti jo etukäteen. Nyt on viileän harkinnan aika ja kyky katsoa ainakin kymmenen vuotta kohti tulevaisuutta.