Vaivaisten illallinen

Pöytä oli kauniisti katettu. Samppanja kupli. Yksi vieraista pani heti lasinsa pois, sillä samppanjasta saa ilmavaivoja.

Tämän avauksen jälkeen pöyhäisimme ajankohtaisia asioita, kuten presidentinvaaleja (kyllä Niinistö voittaa), autokolareiden sumaa (kaupunki ei huolehdi ajoteiden kunnosta) ja televisio-ohjelmia (pelkkää roskaa).

Juttelu eteni kepeää ravia. Asetuimme pöydän ääreen ja aloimme maistella mätejä. Mättäessäni smetanaa ja sipulia muikunmädille joku lausahti sanan ”sappi”. Mitä kokemuksia siitä olikaan (paitsi minulla)! Joiltakin oli avattu koko vatsa, toisilta kiskottu sappikivet suun kautta, yhdellä sappikivet olivat kadonneet itsekseen kuin tyhjää vaan.

Otimme lisää ja käsittelimme muita sisäelimiä pala palalta. Ärtyisä paksusuoli on tosi kiusallinen vaiva ja tähystys helvetillinen. Haimasyöpään kuolee nopeasti, kahdessa viikossa meni yläkerran naapuri. Otimme snapsit huudahtaen ”hölkyn kölkyn”. Seurueen ruotsinkielinen viritti snapsilaulun.

Isäntä alkoi puuhailla lampaanfileitä flambeerauksineen. Emäntä avusti kuin leikkaussalin hoitaja. Onneksi kukaan ei ollut kasvissyöjä, joten kehtasimme kehua liharuokia. Niistä saa proteiinia. Onko kastike varmasti laktoositon? Totta kai. Pohdimme laktoosi-intoleranssin syntyjä syviä. Sellainen pierutauti. Ei sellaista ennen ollut. Yksi sai samanlaiset oireet pelkästä sipulista.

On hirveää, että kaikessa on nykyään valkosipulia. Isäntä vakuutti käyttävänsä vain aitoa luomuvalkosipulia.

Pääruuan jälkeen eräs vieraista muisti närästyspillerinsä. Mitä lääkemerkkiä muut popsivat?

Sitä kautta pääsimme lääkkeisiin ja lääkäreihin. Terveyskeskuksissa on poninhäntäisiä mieslääkäreitä. Ei niihin voi luottaa. Mutta eivät ne ”likkalääkäritkään” mitään tiedä. Tässä vaiheessa totesin (ajatuksissani), että ikärasismia eivät harrasta vain nuoremmat vaan siihen syyllistyvät myös vanhemmat.

Kypsän ja sopivasti temperoidun punaviinin äärellä löysimme terveyskeskusten erilaisuudet. Sain sääliä osakseni, koska Kallion terveyskeskuksessa on eniten pultsareita ja siellä haisee. Kaikissa saa jonottaa uuvuksiin asti. Mitä ne oikein siellä terveyskeskuksissa tekevät? Viilaavat kynsiään, vai?

Portviinin ja Stilton-juuston makujen harmoniat sopivat loistavasti yhteen. Samaa ei voi sanoa sairaaloiden tietokonejärjestelmistä. Päivittelimme päivittelemisestä päästyämmekin. Eivätkä ambulanssit tule ajoissa. Siitä oli runsaasti esimerkkejä.

Jälkiruokaan, tyrnimarjahyydykkeeseen, päästessä selkäleikattu alkoi jaloitella. Hän oli onnellinen päästyään vihdoinkin leikkaukseen, vaikka se maksoikin maltaita. Julkisella puolella hän jonottaisi vieläkin. Ruotsissa yli kuusikymppisten leikkauksia karsitaan. Hävytöntä!

Iltamme huipensi liikkeellä oleva kamala flunssa, joka nostaa kuumeen korkeisiin lukemiin. Yksi oli jo ehtinyt sairastaa sen, mutta toisella oli edellisvuonna ollut vielä hirveämpi. Sängystä ei päässyt ylös kahteen viikkoon. Tauti röhisi henkitorvessa ja säteili lihaksiin. Tällaisesta flunssasta voi tulla myös korvatulehdus aikuisellekin. Ja pumppu voi uuvahtaa. Yksi tuttu oli kuollut flunssan jälkeen lenkkipolulle, hänen olisi pitänyt syödä aspiriineja.

Kahvi jauhettiin kahvipavuista. Minä, joka en kahvista mitään ymmärrä, sain melko hyvää teetä. Teestä tulee kuulemma kova vatsa, kahvista suoli luistaisi notkeammin. Olin eri mieltä, mutta en viitsinyt valistaa. Tulin kotiin hyvin vanhana ja hyvin sairaana. Joskus ennen ihmiset kertoilivat takkatulen ääressä mukavia tarinoita. Nykytarinat ovat vaivaisten valitusta.