Nelosluokkalainen Maria: ”Minulla ei ollut aiemmin yhtään kaveria, mutta nyt minulla on ainakin 17”

10-vuotias huittislainen Maria Merikivi murtaa Aspergerin oireyhtymään liittyviä mielikuvia. Ei ole kyse tyhmyydestä, vaan tavasta nähdä ja tulkita asioita eri tavalla.

Veera Korhonen
Nelosluokkalainen Maria: ”Minulla ei ollut aiemmin yhtään kaveria, mutta nyt minulla on ainakin 17”
Anne Nikka

– En minä ole vammainen, eikä Aspergerin oireyhtymä ole vamma.

Näin napauttaa 10-vuotias huittislainen Maria Merikivi, joka tietää tasan tarkkaan mistä puhuu. Marialla on autismikirjon häiriö, joka käsittää Aspergerin syndrooman sekä lisäksi adhd/add:n ja Touretten syndroomaan kuuluvia tic-oireita, kuten käsien nykimistä.

– Koulussa jotkut matkivat minua. Se tuntuu kiusaamiselta, en minä ole sellainen, mitä he esittävät. En voi tic-oireille mitään, että käsiä on pakko nyplätä koko ajan, Maria sanoo.

Diagnoosin saaminen Marialle kesti kaikkiaan kaksi ja puoli vuotta. Autismikirjon diagnosointi on tyttöjen kohdalla usein vaikeampaa kuin poikien.

– Kaavakkeet on laadittu poikien oireistolla, kun tytöillä Asperger ilmenee eri tavalla. Maria sai ensin pelkän adhd-diagnoosin, koska hän osasi Aspergeriksi liikaa asioita, kuten ilmeiden tunnistamista. Hän oppi niitä Kuminaama -lautapelistä, kertoo Marian äiti Elina Salmén.

Veera Korhonen

Vaikka perheneuvolan testeissä ei ilmennyt mitään poikkeavaa, äidin intuitio ajoi häntä vaatimaan tarkempia tutkimuksia.

– Sukulaisetkin sanoivat, ettei Marialla voi olla Aspergeria, sillä hän on tosi älykäs. Eihän siinä olekaan kyse tyhmyydestä. Maria teki perheneuvolassa 6-vuotiaana yläkouluikäisille tarkoitettuja tehtäviä, Salmén painottaa.

Asperger-piirteet nousivat keskusteluun esikouluiässä, kun tytöllä oli ongelmia pukemisen, syömisen ja erilaisten siirtymätilanteiden kanssa.

– Tyttö makasi maassa, eikä saanut aikaan mitään. Hän tarvitsi sanoittamista, että laita ensin takki päälle ja sitten hanskat. Luin lehdestä jutun, jossa eräs äiti kertoi Asperger-pojastaan. Ajattelin silloin, että tuohan on kuin Maria.

Kun koulu alkoi, tilanne räjähti äidin mukaan käsiin.

– Marian oma opettaja oli sairas ja hänellä oli paljon sijaisopettajia. Aspergerille on paha juttu, että asiat muuttuvat. Tyttö kiljui ja rämpytteli jatkuvasti valoja luokassa. Hän itki joka aamu, ettei halua kouluun ja hän itki kotiin tullessa. Läksyjen teko oli mahdotonta, sillä hän ei jaksanut koulupäivän jälkeen niitä tehdä.

Sosiaaliset tilanteet ovat myös Marialle erityisen vaikeita.

– Maria jäi ensimmäisellä luokalla yksin. Aikuisten kanssa hän kyllä jutteli, mutta lasten kanssa hän vain seisoi, eikä puhunut mitään. Sanottiin, että Maria on ujo, mutta ei Asperger ole ujoutta, Salmén selostaa.

Kun Maria sai diagnoosin toisella luokalla, opettaja kertoi siitä koko luokalle.

– Minulla ei ollut aiemmin yhtään kaveria, mutta nyt minulla on ainakin 17. En osannut aiemmin pyytää ketään leikkimään, mutta opettaja osasi hoitaa näitä asioita hyvin. Opin olemaan kavereiden kanssa, Maria iloitsee.

Aspergerina Maria ei ymmärrä tyttöjen välistä draamaa ja tappelua, eikä osallistu sellaiseen.

– En riitele, olen kaikkien kaveri. Jos jotkut ovat riidoissa, olen sen kanssa, joka on jätetty ulkopuolelle, Maria selventää.

Veera Korhonen

Hhuittislainen Maria Merikivi, 10, oli toisella luokalla koulussa, kun hän sai Asperger-diagnoosin. Siihen kului yhteensä kaksi ja puoli vuotta, osin siksi, että autismikirjon havaitseminen tyttöjen kohdalla on usein vaikeampaa kuin poikien. Oireyhtymä näkyy esimerkiksi eleissä, ilmeissä ja vaikeudessa lukea rivien välistä sosiaalisia tilanteita. Diagnoosin jälkeen Merikivi on saanut ensimmäistä kertaa kavereita, ja hän on ryhtynyt harrastamaan vetopasuunan soittamista. Hän myös räppää jalkapohjista ja lukee tietokirjoja.

Diagnoosin jälkeen Maria sai toimintaterapiaa, jonka avulla tyttö oppi vuoden kuluessa pyöräilemään, luistelemaan, hiihtämään ja uimaan. Tasapaino-ongelmista kärsivä Maria kiri nopeasti ikätovereitaan kiinni liikunnallisesti.

Tietopuolella Maria on sen sijaan monia edellä. Hän lukee tietokirjoja ja osaa kuulemma koko uskonnon kirjankin ulkoa.

– Ne teinit, jotka lukevat paljon, osaavat 10 000 sanaa enemmän kuin ne, jotka eivät lue, tietää Maria.

Maria haaveilee seurakunnan lapsityöntekijän urasta sekä minipossun hankkimisesta.

– Soitan myös vetopasuunaa ja rakastan laulamista. Haluaisin olla räppäri. On minulla yksi rap-biisi jo valmiina ja se kertoo jalkapohjista.

Aspergerin vahvuudet työelämän käyttöön

Anne Nikka Naisten ja tyttöjen autismikirjon häiriötä ei usein tunnisteta terveydenhuollossa. Siksi he ovat alttiimpia jäämään kokonaan ilman diagnoosia tai saattavat tulla väärin diagnosoiduiksi.

– Oireet voivat olla tytöillä ja naisilla lievempiä ja paremmin peitettyjä kuin pojilla ja miehillä. Tyttöjen erityiskiinnostuksen kohteet ovat tavanomaisempia ja ikätasoisempia kuin pojilla. Kyky omaksua sosiaalisia käyttäytymismalleja voi olla parempi, vaikka ydinoireet sinänsä omat samat kummallakin sukupuolella, kertoo ylilääkäri, dosentti Pekka Tani HYKSin Neuropsykiatrian poliklinikalta.

Aspergerin oireyhtymä on autismikirjoon kuuluva neurobiologinen kehityshäiriö, joka näkyy Tanin mukaan jo varhaislapsuudessa poikkeava vuorovaikutuksena eleissä, ilmeissä ja vaikeudessa lukea sosiaalisia tilanteita. Vuorovaikutus on asiakeskeistä ja suoraa ja small talk tuntuu vaikealta.

– Lisäksi heillä on usein äärimmäinen rutiiniriippuvuus, uppoutuminen johonkin asiaan tai harrastukseen siinä määrin, että koulunkäynti, ihmissuhteet tai työelämä kärsivät.

Autismikirjoon liittyy myös vahvuuksia, kuten rehellisyys, hyvä oikeudentaju, hyvä yksityiskohtien havaitseminen, keskittymiskyky erityisiin mielenkiinnon kohteisiin ja omaperäinen ajattelu. Näiden ominaisuuksien takia Tanskassa ja Ruotsissa on perustettu yrityksiä, jotka palkkaavat vain Asperger-ihmisiä.

Tani toivoo, että Suomessakin ymmärrettäisiin ottaa Asperger-ihmisten vahvuudet käyttöön työelämässä.

– Työelämän rakenteet ovat nykyisin valitettavan joustamattomia, mikä vaikeuttaa Asperger-henkilöiden joustavaa työllistämistä.



Kommentit (1)

  • Artist

    Koulunkäynti voi kärsiä, jos harrastukseen uppoutuu täysillä…
    Ok, mutta mitäs jos se harrastus onkin se ”oma juttu”, josta tulee lopulta ammatti?

Kirjoita kommentti

Ohjeet: Kirjoita kommenttisi tähän. Voit ottaa kantaa, mutta muista hyvät tavat. Kirjoittajat vastaavat itse kommenteistaan. Keskustelu on esimoderoitu, eli kommentit luetaan ennen julkaisua.

Lue myös