Suomessa ei ole äänestyspakkoa

Vilho Harle

Suomen kansalaisilla on valtakunnallisissa ja kunnallisvaaleissa äänioikeus. Sitä voi käyttää tai olla käyttämättä, kuten muitakin oikeuksia.

Pakosta tai edes velvollisuudesta voidaan puhua vain sellaisissa järjestelmissä, jossa kansalaisen pitää osoittaa alamaisuutta hallitsijalleen.

Suomalaiset ovat suhtautuneet äänioikeuteen vakavasti alusta alkaen. Ruotsin kuningasta käytiin valitsemassa jo 1300-luvulla, vaikka suomalaisten ääni ei silloin paljoa painanut.

Sekin on syytä muistaa, että itsenäisyyden ja siis äänioikeuden puolesta sodittiin vuosina 1939–1944. Tosin itsenäisyys sittemmin syventyi ja vahvistui EU-jäsenyyden myötä johtamatta mitenkään korkeaan äänestysaktiivisuuteen EU-vaaleissa.

Suomalaisen äänioikeuden syvin olemus on vapaudessa äänestää tai olla äänestämättä. Molemmat ovat poliittisia tekoja, joihin kansalaisilla on täysi oikeus.

Äänestämättä jättäminen pelkästään nukkumisen ilosta ei tee siitä poliittista tekoa vaan pikemmin epäpolitisoi koko äänestämisen. Äänestäminenkin on poliittinen teko vain harkittuna tekona.

Mietitäänpä näin ollen harkitun teon sisältöä tarkemmin.

Presidentinvaalien ensimmäisellä kierroksella oli mahdollista vaikuttaa siihen, kuka nousee toiselle kierrokselle. Tämä johti valintaan kilpailupareissa. Kaksi paria oli ylitse muiden: Väyrynen vastaan Soini ja Haavisto vastaan Lipponen.

Haavisto menestyi omassa parissaan paremmin, Väyrynen joutui kamppailemaan gallupmaaliman luvuissa liian pitkään Soinin kanssa. Näin Haavisto tuli loppuotteluun levänneenä, Väyrynen väsyneempänä.

Taktikointi oli edellisiin verrattuna hieman ikävänsävyinen toimintalinja, tosin poliittinen sekin. Niinistön ja SDP:n kannattajat saattoivat pyrkiä vaikuttamaan siihen, kumpi – Haavisto vai Väyrynen – olisi toisella kierroksella.

Toisella kierroksella poliittisen teon variaatio on paljon vähäisempi. Äänestämisen osalta jäljelle jää vain aito valinta: ääni sille, jota sydämestään kannattaa enemmän (tai vastustaa vähemmän).

Pelkkä tuen osoittaminen selvälle voittajalle olisi Pohjois-Korean meininkiä. Tietoinen äänestämättä jättäminen puolestaan voi viestiä voittajalle mutta myös häviäjälle jotakin tärkeää Suomesta ja suomalaisista, vähintään sen, että Suomi ulottuu Helsingin keskustaa laajemmalle.

Äänestysprosentin lasku voi viestittää eriarvoisuuden ongelmista. Sen viestin antaminen molemmille ehdokkaille ja heidän tukijoukoilleen on täysin perusteltua.

Jotta kukin mainittu poliittinen teko olisi aito ja painava, sen täytyy perustua itse kunkin omaan harkintaan ja valintaan. Vain siten syntyy se syvä kansalaismielipide, joka näkyy jatkossa kaikessa yhteiskunnallisessa toiminnassa ja tietenkin myös tulevissa vaaleissa.

Ei siis kannata puhua enempää velvollisuudesta äänestää kuin suositella äänestämättä jättämistä.