Tunnetko tämän taiteen kultakauden mestarin Noormarkusta? Aikansa kapinallinen eli ja maalasi rohkeasti

Noormarkussa kasvanut taidemaalari Elin Danielson-Gambogi ei tyytynyt perinteiseen naisen rooliin. Häntä sai arvostusta mutta hänen valintojaan myös paheksuttiin – niin taiteessa kuin elämässä.

A. Ahlström Osakeyhtiön historiallinen kuva-arkisto
Tunnetko tämän taiteen kultakauden mestarin Noormarkusta? Aikansa kapinallinen eli ja maalasi rohkeasti

Elin Danielson-Gambogi innostui ulkoilmamaalauksesta Pariisissa ja jatkoi sitä myös Suomen olosuhteissa. Kuvassa hän maalaa Noormarkussa, mallina on Helmer Laqvist.

Sini KuvajaPori

Maalaus Äiti on monelle tuttu Ateneumin taidemuseosta. Imettävä äiti istuu sängynlaidalla selkä kohti ikkunasta siivilöityvää valoa. Kasvot ovat varjossa, mutta hän katsoo pienokaistaan lempeästi hymyillen. Toisaalta idyllinen kuva äitiydestä, toisaalta arkinen hetki.

Tai sitten ei. Kun Elin Danielson maalasi tämän kuvan Tytty-sisar mallinaan vuonna 1893, imetyksen kuvaaminen herätti aiheena myös pahennusta.

Pari vuotta aiemmin taiteilija oli maalannut Äidin huolen, kauniin, herkän ja pehmeäsävyisen kuvan äidistä ja lapsesta – jossa kuitenkin äiti etsii täitä lapsen tukasta. Aihe herätti Päivälehden kriitikossa kauhistusta.

Elin Danielson-Gambogi (1861–1919) oli paitsi merkittävä taidemaalari myös oman aikansa kapinallinen niin taiteessaan kuin elämässään. Nykyihmisen on helppo samaistua niin hänen vaikeaan suhteeseensa Noormarkun kotiseutuun kuin hankalaan tasapainoiluun työn ja kotirintaman välillä.

Nykyään juuri ilkikuristen, aikoinaan pahennusta herättäneiden teosten ansiosta Danielson-Gambogia pidetään yhtenä Suomen taiteen kultakauden keskeisimmistä taiteilijoista.

Kansallisgalleria/Antti Kuivalainen
Ateneumin taidemuseossa on nähtävillä Elin Danielson-Gambogin öljyvärimaalaus Äiti (1893). Siinä hän käytti mallina rakasta Tytty-sisartaan.

Ateneumin taidemuseossa on nähtävillä Elin Danielson-Gambogin öljyvärimaalaus Äiti (1893). Siinä hän käytti mallina rakasta Tytty-sisartaan.

Noormarkussa seisoo yhä ruukkialueen lähistöllä vaaleanpunainen puuhuvila, Svenssilä, jossa Elin Danielson aikoinaan asui äitinsä ja sisarensa kanssa. Rakennus on nykyään yksityisessä asuinkäytössä.

Elin Danielson syntyi Noormarkussa mutta vietti varhaislapsuuden Ilmajoella, jossa isä Karl Danielson kokeili maanviljelyä herrastilalla. Tilanhoito epäonnistui katastrofaalisesti 1860-luvun katovuosien takia. Jouduttuaan luopumaan tilasta Karl Danielson ampui itsensä.

Vaimo Rosa Amalia Danielson ja kaksi tytärtä palasivat Noormarkkuun. Siitä tuli paikka, jota Elin Danielson siitä asti kutsui kodikseen.

Taiteilijalla oli ristiriitainen suhde Noormarkkuun. Hän ei tahtonut viihtyä kotiseudullaan, ja kuvasi kirjeessään Noormarkkua jopa rumaksi. Toisaalta hän palasi sinne yhä uudestaan ja rakennutti Svenssilään itselleen ateljeenkin.

Taidehistorioitsija Virve Heininen arvelee ristiriidan syntyneen siitä, että Noormarkussa perhe eli äidin sukulaisten eli Gestrinien hyväntahtoisuuden varassa, ja Ainan-eno vastusti Danielsonin ryhtymistä taiteilijaksi. Noormarkkuun taiteilijaa veti yhä uudestaan etenkin Tytty-sisar.

Kansallisgalleria / Arkistokokoelmat
Elin Danielson-Gambogi lepäämässä ateljeeasuntonsa vuoteella Pariisissa 1880-luvulla.

Elin Danielson-Gambogi lepäämässä ateljeeasuntonsa vuoteella Pariisissa 1880-luvulla.

Viisitoistavuotiaana Elin Danielson muutti Helsinkiin ja aloitti Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulun. Hänen opettajansa Adolf von Becker mainitsi myöhemmin kaikista oppilaistaan lahjakkaimpina Danielsonin, hänen opiskelutoverinsa Helene Schjerfbeckin ja Helena Westermarkin sekä Axel Gallénin.

Opettajasta oli selvä, että Danielsonin pitäisi päästä jatkamaan opintojaan Pariisiin. Sinne hän lähtikin Suomen senaatin matkastipendein turvin 1883, ja opiskeli siellä seuraavina vuosina useaan otteeseen.

Pariisissa Danielsonin ystäviin kuului Axel Gallén (eli Akseli Gallen-Kallela). Gallénin mukana Danielson marssi Pariisissa maalaamaan aiemmin naisilta suljettuun Taideakatemiaan.

– Hän halusi olla taiteilija, ei naistaiteilija. Hän rikkoi rajoja, koska ajatteli, että hänellä on samat oikeudet kuin miehillä, Heininen sanoo.

Pariisissa maalattu Hilma Westerholmin muotokuvan toi Danielsonille pronssimitalin vuoden 1889 maailmannäyttelyssä.

Pariisin matkojen välillä taiteilija oleili Suomessa. Vuonna 1888 hän rakennutti Noormarkun Svenssilän ulkovarastoon työskentelyään varten ateljeen, jossa oli korotettu katto, suuret ikkunat ja kunnostetut, kultamaalilla viimeistellyt huonekalut. Danielson maalasi tuolloin suurta tilaustyötä, Ahlaisten kirkon alttaritaulua, joka on yhä nähtävissä kirkossa.

Noormarkussa hän maalasi myös täti mallinaan yhden paheksutuista töistään nimeltä Balda-tädin ajanviete (1886). Siinä täti pelaa korttia tupakka kädessä.

Danielson oli 1880-luvulla Suomessa arvostettu ja tunnettu taiteilija. Helsingin yliopiston taidehistorian professori emerita Riitta Konttinen on kuitenkin kirjoittanut siitä, kuinka maalausten sopimattomat aiheet vähensivät Danielsonin suosiota.

– Siinä kaikessa kauneudessa ja upeudessa nyrjähtää jokin. Ilkikurisuus oli taiteilijalta ihan tietoista ja liittyi aina naisen asemaan, Heininen sanoo.

Päättynyt aamiainen -maalauksessa (1890) Danielson-Gambogi kuvasi pöydän ääressä röhnöttävän naisen tupakka kädessä. Siitä taulusta hän totesi kohun jälkeen itsekin, että se olisi saanut jäädä maalaamatta.

K.H.Renlundin museo – Keski-Pohjanmaan maakuntamuseo.
Elin Danielson-Gambogi tunnetaan valon ja varjojen kuvauksesta. Italian valo toi maalauksiin pastellisävyt. La Merenda (1902-04) -maalaus on tehty Antignanon rannasta.

Elin Danielson-Gambogi tunnetaan valon ja varjojen kuvauksesta. Italian valo toi maalauksiin pastellisävyt. La Merenda (1902-04) -maalaus on tehty Antignanon rannasta.

Rohkeutta Danielsonilla riitti myös oman elämän valinnoissa. Firenzen taideakatemiassa hän tutustui itseään 13 vuotta nuorempaan italialaiseen taiteilijaan Raffaello Gambogiin. He alkoivat työskennellä yhdessä ja menivät naimisiin vuonna 1898.

Elin Danielson otettiin aluksi Italiassa vastaan innostuneesti. Ensiesiintyminen Firenzen taideyhdistyksen näyttelyssä 1898 oli menestys. Kesä -teos palkittiin, ja Italian kuningas Umberto I osti sen.

Alkuvuosina taiteilija menestyi muutenkin Italiassa hyvin. Sitten alkoivat monenlaiset vaikeudet. Raffaello Gambogi ihastui suomalaistaiteilija Dora Wahlroosiin, ja avioliitto oli kriisissä.

Myös raha oli tiukassa, sillä muiden aikalaistaiteilijoiden tavoin pariskunnan oli vaikea elättää itseään taiteella Italiassa. Danielson-Gambogi joutui jakamaan aikansa taiteen ja kodinhoidon välille. Häntä turhautti, kun ruuanlaitto ja ompelutyöt veivät aikaa tärkeimmältä.

Taiteilijaa kiinnosti aina valo: luonnonvalo eri vuorokaudenaikoina, lampunvalo ja varjot kasvoilla, illanhämy kynttilän valossa. Italian valo muutti Danielson-Gambogin maalausten värimaailmaa, johon ilmestyivät pastellisävyt. Maalauksissa voi aistia kuuman ilman väreilyn.

Heininen puhuu siitä, kuinka Danielson-Gambogi erosi italialaistaiteilijoista. Pariskunta maalasi samoja aiheita, mutta mies maalasi italialaistaiteilijoille tyypillisesti aamupäivien varjottomuuden, vaimo iltapäivän pitkät varjot.

Italiassa Danielson-Gambogi jatkoi ihmisten ja etenkin naisten arjen kuvausta mutta maalasi myös paljon maisemia. Aiheiden ilkikurisuus jäi kuitenkin pois. Siihen ei ollut enää varaa, sillä hänen täytyi saada maalauksensa myydyiksi Suomessa.

Danielson-Gambogi matkusti välillä Suomeen pitkiksi ajoiksi ja työskenteli muotokuvamaalarina.

– Tilanne oli kauhean epäreilu. Hän elätti tällä tavoin itsensä ja miehensä, ja hänet tuomittiin siitä: Nainen jättää miehensä heitteille ja lähtee Suomeen, Heininen sanoo.

Toisin kuin Suomessa, Italiassa ei toiminut 1900-luvun alussa naisia ammattitaiteilijoina.

Vaikeuksista huolimatta Danielson-Gambogi piti koko elämänsä ajan kiinni maalaamisesta ja taiteilijan ammatti-identiteetistä. Hänen täytyi olla poikkeuksellisen vahva ihminen.

– Ja toisaalta hänessä ja hänen siveltimessään oli herkkyyttä. Hän tavoitti ihmisten piirteet ja persoonallisen kauneuden, Heininen toteaa.

Lähteet:

Virve Heininen: Elin Danielson-Gambogi Italian valossa, Didrichsen 2007

Riitta Konttinen ja Ulla Savojärvi: Elin Danielson-Gambogi, Hämeenlinnan taidemuseon julkaisu 3/1995

Elin Danielson-Gambogi

Syntyi Noormarkussa 1861, kuoli Italian Antignanossa 1919.

Opiskeli Helsingissä Suomen taideyhdistyksen piirustuskoulussa, Adolf von Beckerin yksityisakatemiassa ja Pariisissa Académie Colarossin ateljeekoulussa.

Danielson-Gambogin taide edusti naturalismia. Hän kuvasi monissa maalauksissaan naisten arkea ja lapsia. Noormarkussa hän maalasi muun muassa muotokuvia Ahlströmin suvun jäsenistä ja pienikokoisia maisemamaalauksia.

Danielson-Gambogi oli elinaikanaan arvostettu ja tunnettu taiteilija mutta vaipui jossain määrin Suomessa unohduksiin muutettuaan Italiaan.

1980-luvulta alkaen Suomessa alettiin tutkia 1800-luvun naistaiteilijoita, ja Elin Danielson-Gambogi nousi uudestaan esiin niin tutkimuksessa kuin näyttelyissä.

Elin Danielson-Gambogin maalauksia on tällä hetkellä nähtävillä ainakin Ateneumissa Suomen taiteen tarina -kokoelmanäyttelyssä, Rauman taidemuseossa (maalaus ”Köyhä tyttö”, 1885), Turun taidemuseossa ja Porissa Ahlaisten kirkossa (alttaritaulu).

Società Dante Alighieri di Pori pystytti vuonna 2011 Noormarkkuun Elin Danielson-Gambogin muistomerkin.


Lue myös nämä


Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Lue myös